Työt jatkuvat, mutta viikkoihin onneksi mahtuu muutakin tekemistä kuin jääkaappien kulutuksista tivaamista. Työt alkavat kuitenkin sujua hyvin ja edistystä on nähtävissä. Selvitysten lisäksi olen pitänyt infotilaisuuksia työstäni. Yrityksille ja instituutioille pidettiin yhteinen tilaisuus, johon valmistelin esitelmän. Se oli ensimmäinen esitykseni espanjaksi täällä Argentiinassa ja perhoset kiisivät vatsassa. Tilanne sai vielä lisämaustetta teknisillä ongelmilla. Ensin uupui piuha ja sen jälkeen huomattiin adapterin vielä puuttuvan. Paikalle saapunutta yleisöä ei enää kehdattu odotuttaa, joten he saivat tyytyä minun höpinääni. Adapteri saapui esityksen jälkeen, joten yleisön lähdettyä vedin kaiken uudestaan. Tällä kertaan esitys kuvattiin, jos sitä vaikka halutaan hyödyntää vielä jossain tilanteessa. Tämän lisäksi tein toisen hieman kevyemmän esityksen koululaisille. Selvitysten lisäksi siis olen kertonut kouluissa mitä teen ja miksi. Tämän lisäksi EcoClubilaiset kertovat hieman omasta toiminnastaan ja projekteistaan houkutellen uusia kasvoja mukaan ympäristötekoihin.
EcoClub y yo
Työnkuva on siis melkolailla sama kaikissa kohteissa. Kohtaamani ongelmat ovat myös usein samoja. Mikä lamppu lasin takana piilottelee, minkä kokoinen näyttö on, onko televisio LED vai LCD ja mikä ihme tuo laite on tai mikä sen nimi on? Osassa paikoissa clubilaiset ovat onneksi auttaneet minua, mutta suurimmassa osassa olen ollut saanut pärjätä yksinäni. Valitettavasti joka paikka ei ole ollut täysin innoissaan työstäni ja he ovat kyselleet todistusta, että kenelle teen töitä sillä kaikki ei halua, että niiden lamppuja lasketaan ilman hyvää syytä. Osaan paikkaan olen joutunut palaa toisena päivänä ja valitettavasti osa on tavalla tai toisella antanut ymmärtää etten ole tervetullut ollenkaan.
Mitään hajua mitä noi koneet on! // Ni idea que los aparatos son!!
Pääsiäinen tarkoittaa täällä myös vapaa päiviä ja minä vietin nämä päivät Argentiinan pohjoisosissa. Matkani alkoi Rosariosta, josta nappasin mukaani reissukaverini. Hyppäsimme yöbussiin ja heräsimme 600 kilometrin päästä Mercedesistä. Täältä meidän oli tarkoitus nousta seuraavaan bussiin, mutta missasimme sen. Bussi oli päivän viimeinen ja se päättänyt lähteä ennen aikoja, joten olimme ilman kyytiä. Taksi kävi mielessä, mutta halvalla reissaamisen halu korvasi ajatuksen liftauksella. Bensa-asemalta ei onni potkinut, joten otimme jalat allemme ja suuntasimme suuremmalle risteykselle, josta autot suuremmalla todennäköisyydellä suuntaisivat meidän kanssamme määränpäähämme Colonia Carlos Pellegriniin. Matka kylästä risteykseen on kuutisen kilometriä, joten iloitsimme kun vanhaherra nappasi meidät kyytiinsä ja tiputti meidät risteykselle säästäen aikaamme ja jalkojamme. Risteyksessä ei tarvinnut seistä paria minuuttia kauemmin kun jo istuimme pickupin lavalla. Kaikki meni loistavasti. Kunnes kuski pysähtyi tien varteen ja totesi renkaan puhjenneen. Uusi rengas kehiin ja matka jatkukoon. Piakkoin auto kuitenkin pysähtyi uudestaan ja taas vaihettiin rengasta. Molemmat vararenkaat oli nyt käytetty, joten sormet ristissä jatkettiin matkaa. Mutta eipä aikaakaan kun rengas taas rikkoutui ja matka pyssäsi kokonaan. Kenellekään ei voitu soittaa, sillä puhelimet olivat ilman signaaleja. Kuski hyppäsi ohi kulkevan auton kyytiin ja jätti autonsa, hänen kanssaan matkustavat vanhempansa ja meidät odottamaan uutta rengasta. Me asetuimme tien viereen odottamaan seuraavia autoja.
primera goma / ensimmäinen vaihtorengas
Piakkoin onneksi saapui reissaava pariskunta keiden ”matka-auton” makuuvanerilla jatkoimme matkaa. Matka meni päälaet kiinni katossa eläimiä bongaillen. Vastaan tuli kapybaroja eli vesisikoja (Hydrochoerus hydrochaeris), suohirviä (Blastoceros dichotomous) ja paljon lintuja, osa lentäviä, mutta myös emunkaltaisia ñanduja (Rhea americana). Perillä satoi vettä.
ciervo de los pantanos / suohirvi
Määränpäämme oli siis Colonia Carlos Pellegrini tai oikeastaan sen vieressä oleva maailman toisiksi suurin kosteikko, Esteros de Iberá. Sateesta huolimatta tutustuimme kosteikkoon venereissulla ja pienillä trekkauksilla. Kapybarojen ja hirvien lisäksi tuijotimme silmästä silmään Jacarenkaimaaneja (Caiman yacare) ja kuuntelimme mustamölyapinoiden (Alouatta caraya) möykkäystä. Lyhyt vierailu oli liian lyhyt ja halu tutustua kosteikkoon paremmin paremmalla säällä jäi.
Pääsiäinen ei ollut vielä ohi ja jatkoin yöbussilla matkaa Argentiinan koillisrajalle. Seuraavat päivät vietin Milkan ja hänen äitinsä kanssa ja jotten pilaa Milkan tulevaa postausta kertoen tyhjentävästi kaikesta kerron vain yleismalkaisesti paikoista, joissa kävimme.
Tytär ja äiti / la hija y su madre
Brasilian ja Argentiinan rajalla sijaitsevat tunnetut Iguassun vesiputoukset, eivätkä ne ole syyttä yksi UNESCO:n maailmanperintäkohteista ja yksi uusista maailman seitsemästä luonnonihmeestä (New7Wonders of Nature). Putouksia on yhteensä reilusti yli 200 ja jokainen niistä oli henkeäsalpaava. Sanattomaksi veti.
Iguazu-joki toimii Brasilian ja Argentiinan rajana ja putouksia pääsikin ihastelemaan molempien maiden puolelta. Uusi leima passiin, lisää valokuvien napsimista ja näpsäkästi uusi 3 kuukauden viisumi. Argentiinan puolelta pääsee hyvin tutustumaan vesiputouksiin ja sitä ympäröivään sademetsää, mutta Brasilian puolella valitettavasti ilmaisia kävelyreittejä oli vain muutama. Loput reitit oli maksullisia ja niihin piti napata vähintään kajakki tai pyörä oppaineen mukaan. Molempia puolia kuitenkin yhdisti lumoavat vesiputoukset, toisiaan kauniimmat perhoset ja röyhkeän ahneet koatit (Nasua nasua). Nämä nenäkarhuiksikin kutsutut nisäkkäät yllättävät turistit vieden ruoat käsistä. Kuitenkin ne saavat kaiken anteeksi, sillä ne on vaan niin hellyyttävän näkösiä, varsinkin ne pikkuset.
Putousten lisäksi Argentiinan puolella pääsimme tutustumaan kahdenlaiseen kotiin. Ensimmäisenä suuntasimme eläinten hoitokotiin, Güira Ogaan, jossa suurin osa asukkaista odotti parantuvansa esimerkiksi auto-onnettomuudesta. Valitettavasti kaikilla ei ollut enää mahdollisuuksia palata villiin luontoon vaan osa vietti loppuelämänsä hoitokodissa. Tälläisiä olivat esimerkisi sokea koati ja lentokyvytön papukaija. Osa vakkariasukkaista on kuitenkin kaltereiden takana ihmisten itsekkyyden takia. Koska eihän sitä ole hyvä vanhempi, jos tytär ei saa kaimaania pyytäessään tai eihän puutarha näytä miltään ilman haikaraa. Ei helvetti, mikä meitä vaivaa kun kaikki pitää omistaa!?!?
Hoitokodin kaijat / Los loros de refugio
Tämä toinen koti ei myöskään ole ihan normaali koti. Täällä asuu ihan ihmisiä, mutta sitä ei ole tehty puusta tai tiilestä. Talon isännän tyttären tytär oli pyytänyt (kaimaanin sijaan) leikkimökkiä, mutta isoisä ei kyennyt moista tytölle ostamaan. Ukin hetken mietittyä asiaan hän tarttui pulloon ja pian myös toiseen. Ratkaisu löytyi pullosta. Onneksi tyhjästä. Muovipulloja yhdistellen rakentui leikkimökki. Rakentelu ei jäänyt siihen vaan nyt pulloista tehtyjä taloja löytyy vähän ympäri maailmaa ja nämä pantittomat pullot saavat uuden elämän.
Pönötystä pullotalon rengaspuutarhatuoleilla / La Casa de Botellas
Täällä Argentiinassa toinen pääsiäispäivä on jo ihan normaali työpäivä, mutta minä suomalaisena lomailin vielä sen ja seuraavankin päivän. 24 tunnin bussissa istuskelun jälkeen olinkin jo takaisin töissä Chañarissa, kaukana kosteikoista ja koateista.
En los días laborales he realizado los relevamientos, pero también he tenido unas charlas con los negocios y instituciones. Hablé sobre mi trabajo a los estudiantes, los dueños y empleados. La primera charla teníamos problemas técnicas y tuve que hablar sin la presentación. Pero al final la audiencia recibió el mensaje, ojalá. En las charlas de las escuelas los chicos de EcoClub hablaron conmigo sobre el club y sus proyectos.
Charla en el museo // Infotilaisuus kaupoille ja instituutioille
El trabajo es más o menos lo mismo en cada lugar y las mismas preguntas repiten; ¿Qué se llama, qué es, cuántas pulgadas el tele tiene o si el monitor es un LED o LCD? A veces los chicos del club está conmigo ayudándome, pero a veces tengo que sobrevivir sola. De suerte los empleadores y dueños del negocios son generalmente re-amables y me ayuda con esas preguntas. Pero no todos estuvieron así. En algunos lugares he vuelto muchas veces para hacer el relevamiento y en algunos no todavía no he logrado hacerlo. Todos no permite cualquier contar sus lamparas y notebooks. Pero al final lo mayoría fueron receptivos.
¿Qué es? // Mikäköhän tää ois, ja vielä espanjaksi?
La semana santa llegó y en el país católico se significa vacaciones. En Chañar no había nada especial para el pascua y Milka viajó a las cataratas del Iguazú con su madre, y por eso yo les acompañé. Ellas voló ahí, pero yo quería viajar al Parque Provincial Esteros del Iberá primero. Yo tomé un micro desde Rosario a Mercedes con mi amigo y desde Mercedes queríamos tomar un autobús, pero por alguna razón se salió demasiado temprano y no teníamos un transito al nuestro destino, Colonia Carlos Pellegrini. Por lo tanto hicimos dedo. Al final teníamos tres autos diferentes. Un para llegar un cruce más grande, un hasta que no tenía más gomas de recambio (se pinchó la goma TRES veces) y el último con pareja viajando de Firmat (un pueblo cerca de Chañar). La colonia ubica en el lado de los esteros y nosotros teníamos una excursión con una lancha en la laguna. Se llovía y hacía mucho viento, pero la excursión era buena. Vimos ciervos de los pantanos (Blastoceros dichotomous), carpinchos (Hydrochoerus hydrochaeris) y yacarés (Caiman yacare) y muchos aves. En los esteros viven muchos especies diferentes y es lo segundo más grande humedál en el mundo. Se puede ver por ejemplo los osos hormiguero gigantes, las aguará guazús (el lobo de crin) y los lobitos de río. Además de la lancha hicimos poco trekking en el día siguiente antes de la vuelta a Mercedes.
vesisikapariskunta // Los carpincos
Desde Mercedes continuamos nuestros viajes, pero los destinos diferentes. Yo viajé hasta las cataratas de Iguazú . Las cataratas, un destino del Patrimonio de la Humanidad de la Unesco y una de las Siete maravillas naturales del mundo (New7Wonders of Nature), son re-hermosas y indecibles. Visitemos los lados de Argentina y Brasil y todo el tiempo observamos a las cataratas con unas miradas perplejas. Si puedes, ¡visitalas!
Hay 275 cascadas en total. Son muchas! También hay muchas mariposas y coatíes. Estos mamíferos adorables comen todo que puede robar y están en todos los lados. Si no cuidas tu comida ellos va a comerla.
En la misma zona hay un refugio de animales, Güira Oga, donde los animales pueden mejorarse por ejemplo después de un accidente. Allá también vive animales que no puede sobrevivir solo en la naturaleza. Por ejemplo hay un yacaré, una garza y un ocelote que estaban antes unas mascotas, pero cuando los crecían los estaban demasiado difíciles para tener en la casa y por eso ahora están viviendo ahí en el refugio. ¡¿¡Qué pelotuda la gente puede ser!?!
El trabajo que el refugio hace es importante y cerca de refugio hay otro lugar que concentra a los asuntos importantes, en este caso reciclaje. Hay un casa de botella. Sí, una casa hacho de los botellas plásticas. El dueño quería dar una casita para su nieta pero no podía comprar una. Èl encontró una solución en botellas, pero de suerte en botellas vacías. Y ahora he hecho varias casas en los países diferentes. Además de la casa todos los muebles son de botellas también. WOW!!
Después de las ferias hay días labores y en los días labores se vuelve a trabajar.
-Nora
Aventuras por el clima 