Maalta lähtö // el fin

Oho, en oo hetkeen julkaissut mitään. Parisenkin luonnosta näyttää tuolla olevan, mutta jostain syystä ne eivät ole päivän valoa nähnyt, eikä tule näkemäänkään, sillä tämä jää viimeiseksi mitä tänne postaan.

Lyhyesti voisin sanoa, että nyt on työt nakutettu ja että olen vaihtanut relax vaiheen päälle. Mutta koitan vielä kerran olla työmoodissa ja kirjoitan jonkin sortin yhteenvedon minun viimeisistä viidestä kuukaudesta.

Kun helmikuun puolessa välissä saavuin Chañar ladeadon Comunalle en tiennyt mitä minua kylässä odotti. Ihmiset odottivat innolla saapumistani ja minä olin matkustamisesta ja jännityksestä väsynyt, joten puheen tuottaminen ja ymmärtäminen oli hankalaa. Nyt tämä kaikki tuntuu niin kaukaiselta ja kielikin sujuu melkoisen sutjakkaasti.

Ensimmäisten viikkojen aikana työnkuvani alkoi seljetä minulle. Energiaselvityksen teko kuulosti hieman erikoiselta hommalta, mutta enhän minä moisesta lannistunut ja odotinkin joka aamu jotain uutta ja mielenkiintoista. Tutustuin paljon ihmisiin ja jaoin monet mateet selvitystöiden päätteeksi. Nämä hetket muodostuivat työni helmeksi, joita aina odotin. Itse työ, lamppujen ja laitteiden laskeminen muuttui pikku hiljaa rutiininomaiseksi ja helpottui, mutta valitettavasti mielenkiintoisemmaksi työ ei kehittynyt.

Töitteni mieluisampi puoli, EcoClub, piristä minua maanantaisin. Clubilaisten kanssa tuli kokoustettua, askarteltua ja suunniteltua erilaisia projekteja. Pyöräilimme istuttamaan puita, vierailimme jäteasemalla ja maalailimme tynnyreitä. Lasten ja nuorten kanssa tekeminen aina piristää, varsinkin jos temmeletään ympäristön hyväksi. On ilo nähdä kuinka lapsia ja nuoria kiinnostaa elää ympäristöystävällisesti ja kannustaa läheisiään samoihin tapoihin.

Screenshot_2016-07-22-13-37-24

Ja kaiken tämän työteon keskellä onneksi pääsin myös tutustumaan Argentiinaan ja sen ihmisiin Chañarin ulkopuolellakin. Nyt voisinkin väittää tuntevani Argentiinan paremmin kuin koti-Suomen. Jokainen paikka, jossa tuli käytyä oli ehdottomasti käymisen arvoinen ja monet jättivät fiiliksen että palata pitää vielä joku päivä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Iguazú

Argentiinaan jo tultuani aavistelin, ettei meribiologian urani suoranaisesti hyödy tekemästäni työstä, mutta ei tätä turhaan tehty. Sain elämääni hienoja persoonia, paransin espanjantaitoani ja näin ja koin mahdottoman paljon, niin hyviä kuin huonoja asioita. Eläminen aivan uudessa ympäristössä toisella kielellä opettaa ja kasvattaa paljon. Joten en voi kuin olla kiitollinen kaikille, jotka on ollut millään tavoin osallisena tässä. Kiitos.

Viisi kuukautta yhdessä paikassa on pitkä aika ja sen aikana ehtii tottumaan paikan tavoille ja siellä ympäröiviin ihmisiin. Perhe, jossa asustelin, muuttui pian saapumiseni jälkeen minulle erittäin tärkeäksi ja nyt reissuun lähteminen on hieman hankalaa. Heidän lisäksi elämääni on ilmestynyt paljon muita ihmisiä, joiden luota lähteminen on ollut haastavaa. Onneksi on WhatAppit, Skypet ja Facet käytössä niin ei heitä kokonaan tarvitse jättää taakse. Ja onpahan syitä tulla takaisin 🙂

Ja jos mietit, että tulenko nyt sitten kotisuomeen niin en, en tule vielä. Olen nyt pakannut reppuni ja jään tälle puolelle merta pyörimään. Jos tahdot tietää minne ja milloin ni kannattaa laittaa ihan viestiä, sen verran muuttuu suunnitelmat koko ajan, etten tässä nyt pysty matkasuunnitelmaa kertomaan. Ja jos haluat lähteä reissun päälle mun kaa ni huikkaa, täällä mä oon.

Pidän ittestäni huolta, mutta aion myös tehä kaikkee siistiä.

Pusuja.

Näkemisiin.

 

Mira mira, no he publicado nada hace muuuucho tiempo.

Yo podría escribir brevemente y decir solo que el trabajo terminó y ahora estoy relajando, pero intento estar una vez más efectivo y escribir al menos un poco más en mi último post. Entonces acá tenéis un resumen de últimos cinco meses de mi vida.

Cuando llegue a Chañar ladeado en febrero yo no sabía como mi vida será. Yo estaba re cansada y nerviosa. Sonriè, pero no entendí mucho.

Poco a poco empecé trabajar y di cuenta que el puesto de trabajo no era lo más interesante, pero quisiera creer que lo va a cambiar. Pero no, día después de día las lámparas eran lámparas y monitores eran monitores. Y anoté los todos. De suerte no solo trabajé con los artefactos sino también con la gente. Y este parte de mi trabajo me encantó, tomando mates y charlando. En este método conocí tanta gente y compartimos tantas historias.

El parte aún más social de mi trabajo, EcoClub, me encantó. El trabajo que los chicos hacen en el pueblo es re importante y me alegro tanto ver como los chicos quieren hacer bien para la naturaleza. Y como sus proyectos aumenta el conocimiento de temas ambientales de todo el pueblo. Con chicos por ejemplo teníamos reuniones, plantamos plantas, planeábamos proyectos y teníamos charlas sobre cambio climático.

Alrededor de la vida laboral viajé bastante. Conocí muchas lugares hermosos y a la mayoría de los me gustaría volver de nuevo algún día.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lago Puelo

Sabía que esta pasantía no me ofrece directamente nada para mi carrera de biología marina, pero sin embargo tuve tantas cosas. Tuve experiencias inolvidables, mejore mi español, conocí a gente buena, tuve amigos, entre muchas cosas. Se enseña muchísimo cuando vives en la cultura nuevo y todo, desde el lengua, es distinto de tu vida cotidiana. Conoces a tu misma mejor que antes y creces como un ser humano. Y por lo tanto quiero decir gracias a todos que ha estado parte de esta experiencia. Sin ustedes no estuviera lo mismo. Gracias!

Mientras estos cinco meses conocí mucha gente. Ahora tengo otra familia en Argentina que es re importante para mi y que voy a extrañar muchisimo. También tuve muchos amigos que voy a extrañar igualmente.

Y si estás pensando que voy a hacer ahora te cuento que no voy a volver a Finlandia ya. Lo que voy a hacer cambia casi todos los días entonces no sé más exacto como son mis planes, pero voy a conocer más lugares y más gente en este continente hermoso y voy a hacer cosas locos y por supuesto voy a cuidarme.

Besos!

Chau!

-Nora

¿Como es un día típico de una voluntaria Finlandesa en Arteaga?

¡Mierda! Desperté otra vez demasiado tarde, a las 8:52 de la mañana un 14 de Junio. Lorena ya ha estado trabajando desde las 7 en la comuna y tendría que encontrarla a las 9. A las 9 y pico vuelo con mi bici a la comuna y saludo a las chicas en la planta baja. Charlamos con Lorena que trabajo tenemos en el sector de medio ambiente y ocurre que hoy a las 13 hay un taller en la primaria para el tercer grado. Planeamos la actividad y preparamos todos los equipos necesarios antes de ir a trabajar con el relevamiento.

Desde 10:30 hasta 12 voy a los negocios y instituciones de Arteaga. En cada negocio me presento y digo que estoy haciendo: ”…un relevamiento energético en el pueblo para saber de donde proviene la mayoría del consumo de energía y como podemos disminuir el consumo. Así disminuimos también el impacto al medio ambiente porque mayoría de los gases de efecto invernadero viene del consumo de energía”. Con permiso del dueño investigo los artefactos en el negocio y muchas veces con apoyo del dueño o empleo. Mientras charlamos de cualquier cosa: mi trabajo, mis estudios en Finlandia, el tiempo, la naturaleza de Argentina, las políticas, la vida en el pueblo… Siempre tengo que explicar bien mi trabajo para ganar la confianza de la gente pero después el recibimiento es muy amable casi siempre. Todos no me conocen y tienen sus dudas y entonces es importante  explicar tranquilamente los detalles y la importancia del trabajo! Después de recorrer unos negocios (3-6 dependiendo el tamaño del negocio) vuelvo a la comuna y desde allá a la casa.

13320861_637838639708624_2938475301897970432_o

”Tu casa no es mi casa” – enseñando de la protección de la vida silvestre

A las 13:15 ya estamos en la primaria con Lorena y Estela,  profesora de jardín de infantiles. Ella siempre tiene buenas ideas para los talleres y conoce bien que actividades funcionan para diferentes edades. Los niños nos miran curiosos, quizás porque mi pelo rojo es muy distinto de otros! Se sientan en el piso de la clase y nos presentamos. En una clase pueden ser cuarenta niños, muchísimo! No obstante todos sientan tranquilas y escuchan que queremos decir. En el inicio de taller enseñamos un vídeo sobre el el día mundial del medio ambiente que es el domingo que viene. El tema es la vida silvestre y después del vídeo charlamos que vida silvestre hay acá en Argentina y que peligros tienen. Los niños gritan entusiásticos ”¡Loros!”, ”¡Pumas!”, ”¡Monos!”, ”¡Tortugas!” y explicamos como es dañino para el animal que se lo saque de su hábitat para ser mascotas de casas. Parecía que los chicos sienten y entienden bien el sufrimiento de los animales y la importancia de la conservación de la naturaleza generalmente.

 

¡Entonces la parte divertida! Pintamos tres banderolas para poner en diferentes lugares del pueblo domingo, para recordar a los vecinos el Día del Medio Ambiente. Todos los carteles fueron re lindos!  Cada semana tenemos un taller para un grado diferente y tratamos temas distintos. Ya tuvimos talleres que trataron la separación de la basura y la biodiversidad. Estas son las partes preferidas de mi trabajo, ¡me encanta la creatividad y el trabajo con niños! También siento que con este tipo de trabajo de concienciar tengo más importancia y puedo desarrollarme.

Contenta del taller exitoso vuelvo a casa para disfrutar la siesta. Durante la siesta desde 13 hasta 17 todos los negocios están cerrados y vuelven a trabajar por la tarde. Durante estas horas almuerzo, duermo un rato y trabajo en la computadora escribiendo datos del relevamiento de la mañana a la tabla excel que mando a los ingenieros de RAMCC para su posterior procesamiento.  A las cinco visito algunos negocios más y termino mi día a más tardar las 19 hs.

Mi trabajo primario con el relevamiento es bastante monotono y un poco solitario. Aunque cada día encuentro con mucha gente extraño una comunidad de trabajo, con que podría encontrar y trabajar cada día, ya que Lorena trabaja solo algunos días en la comuna. No siento que estoy en contacto con mis metas de conservar el medio ambiente y concienciar a la gente cuando estoy calculando los artefactos. También antes de venir a Argentina esperaba que el voluntariado había sido más desafiante, creativo y social, más parecido que al trabajo en las escuelas, que tengo 1-2 horas por semana. En el inicio del voluntario disfruté mucho trabajar con el proyecto de reciclado, planeando y diseñando la campaña.

En mi tiempo libre voy a correr o bicicletear, planeo mi viaje al norte o me encuentro con mis conocidos. Con la familia de Lorena o mis amigos cenamos o tomamos unos mates. A veces participo en los talleres de teatro, baile y guitarra! Así pasan mis días, unos más tranquilos y otros más ocupados. Profesionalmente este viaje no ha sido tan educativo como esperaba pero he aprendido mucho de la cultura Argentina observando y conociendo la gente en Arteaga y otros lados del país. ¡Por eso la experiencia ha sido muy preciosa!

 

Reissu Patagonian tuuliin // Vacaciones en los vientos de Patagonia

Minä kuulun heihin, jotka katsovat netistä kuvia häkellyttävistä maisemista ja toivovat että jonakin päivänä myös minä käyn tuolla. Minä kirjoittelen paljon listoja, minne minne kaikkiin paikkoihin haluaisin reissata. Minä kuuntelen korvat höröllä muiden matkatarinoita ja nappailen sieltä parhaat reissukohteet päältä omiin suunnitelmiini. Ja minä olen yhä se pikkusisko, joka innostuu helposti asioista, joista isosiskokin. Ainakin hetkellisesti tai ajatustasolla.

Google kuvahakuun olen usein kirjoittanut Patagonia, useat listani sisältävät Patagonian ja isosiskon ja muiden innostamana Patagonia on saanut minutkin pyörimään innostuneena ympyrää – varsinkin kun ostin lentoliput sinne. Tai en kyllä Patagoniaan ostanut. Ostin lentoliput Tulimaahan, Tierra del Fuegoon, maailman eteläisimpänä pidettävään kaupunkiin, Ushuaiaan. Jos olin innoissani Patagoniasta olin aivan yhtä innoissani tästä. Ja matka Ushuaista jatkuisikin tuonne lumoavaan Patagoniaan.  

DSC_3526 copy

El Chaltén

Työurakka oli aikaslailla puolessa välissä, kun me napattiin Milkan kanssa rinkat olalle lensimme Ushuaiaan. Kone laskeutui lumenpeittämään maahan ja lumen näkeminen aiheutti minussa ristiriitaisia tunteita ja hieman ihmettelin miksiköhän olen tänne halunnut, sillä Argentiinassa olin osittain paossa Suomen talvea. Kaikkien ihmeteltäväksi lumessa käveleminen kuitenkin herätti minussa pienen lapsen, joka rakenteli lumiukkoja ja koitti tähtäillä liikennemerkkeihin lumipalloilla. Järkeilin itselleni, etten ole miksikään talvi-ihmiseksi muuttunut vaan tieto, että parin päivän päästä ei ole enää lunta ja sää lämpenee reissun myötä antoi minun nauttia lumesta reilusti enemmän kuin Suomen piinaavan pitkässä talvessa. Ja aivan, Tulimaassa myös paistoi aurinko. Lumen runsauden takia trekkaukset luonnonpuistossa jäi tekemättä, mutta sen sijaan pääsimme erilaisten sattumien kautta lumilautailemaan. Itsehän en ole lautaan koskenut sitten vuoden 2010, joten hieman jänskätti laudan päälle nousu. Yllätin itseni enkä kaatuillut ja vauhtiin päästyäni en olisi halunnut lopettaa. Kai tuo on vähän kuin pyörällä ajo, kerran kun oppii niin taito pysyy edes jotenkin takataskussa.

Couchsurffing hostimme Diegon kautta pääsimme tutustumaan niin muihin paikallisiin, kuten myös muihin reissaajiin ja matkaamme lyöttäytyi barcelonalainen Hilda. Hänen kanssa jaomme monet naurut ja kehittelimme jopa yheistä kämppää Barcelonasta, jos sitä vaikka jatkaisi opintoja Kataloniassa. Meillä oli kuitenkin Milkan kanssa tarvetta hieman shoppailla, joten teimme kahdestaan pikku pyrähsyksen Chileen verovapaalle shoppausalueelle Punto Arenasiin. Saavuimme juuri sopivasti siestaksi perille ja pienen odottelun jälkeen saimme tarvitsemamme. Illaksi palasimme Argentiinaan, El Calafaten lähiöön, jossa Hilda odottelikin jo meitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hacía Chile // Matkalla Chileen

Porukka reissaa El Calafateen enimmäkseen sen lähellä olevan jäätikön, Perito Morenon, takia. Perito on vaikuttava, iso möhkäle jäätä ja isolla tarkoitan isoa, se on viitisen kilsaa leveä ja muita lukuja en edes muista, mutta vaikuttavia nekin ovat. Ja mikä parasta, se kasvaa yhä! Jäätikön lisäksi El Calafatella ei ollut meille paljoa tarjottavaa. Vaikka minkälaista turistikauppaa ja IceBaria sieltä löytyy, me nautimme kylässä viettämämme aikamme koirien kanssa. Saimme seuraksemme erään rastoittuneen viinistä sotkeutuneen kultaisennoutajan, jonka parturoinnin ja pesun jälkeen nimesimme Vino Suaveksi (vino = viini ja tulla menneessä muodossa, suave = pehmeä, smooth). Vino Suave piti kuitenkin jättää El Calafateen, vaikka mielellään oltaisiin otettu reissuun mukaan.

Hieman flunssainen Milka hyppäsi bussiin, kun liftaus ei oikein antanut tuulta siipien alle. Kuitenkin loppujen lopuksi saimme Hildan kanssa kyydin seuraavan yhteisen määränpäämme El Chalténin huudeille. Meidän ja El Chalténin välillä oli enää 90 kilsaa. Aurinko laski ja superjättikuu nousi silmissä taivaalle. Autoja ei kuulunut. Onneksi Milka oli tulossa bussilla perässä, eli jotenkin nämä 90 kilsaa päästäisiin kulkemaan. Odotus kylmässä säässä ei vain houkutellut. Auton lähestyessä emme enää peukuttaneet vaan huidoimme valolla eestaas toivoen, että edes joku pysähtyisi kysymään ollaanko kunnossa. Viisi autoa ajoi ohi kiihdyttäen. Kuudes auto pysähtyi, mutta oli täysi. Onneksemme se oli lava-auto ja saimme matkustaa lavalla. Matka kylmässä viimassa ei kulunut lentäen, mutta perille kuitenkin päästiin tovin jälkeen.

DSC_1396 copy

Seuraavana päivänä Milka vielä keräili voimiaan hostellin lämmössä ja minä lähdin Hildan kanssa huiputtamaan Laguna de los tres -nimistä nyppylää. Matkaa suuntaansa oli 10 kilsaa ja nousua El Chalténista 700 metriä. Ensimmäiset 9 kilsaa meni leikiten kuvankauniita maisemia ihailtaessa ja höpötellessä. Viimeinen kilometri määränpäähän oli yhtä vaikuttava ellei vaikuttavampi kuin edelliset, mutta leikiten sitä ei kuljettu. Se oli yhtä nousua ja aikaa kului reilu tunti. Ylhäällä tuuli ja satoi lunta. Olimme nähneet infopisteellä kuvan miltä siellä pitäisi näyttää; kaunis aurinkoinen sää, Fitz Roy vuori, ja turkoosi laguuni, mutta me nähtiin vain lammikko ja sen yllä pilvi, jonka takana Fitz Roy piileksi. Olisihan ollut kiva nähdä hieman enenmmän, mutta reissu nyppylälle oli ratkiriemukas, joten ei kaduta yhtään. Palasimme reippaasti hostellille, jossa meitä kirjaimellisesti odotti pitkään keitetty herkullinen kurpitsakeitto ja oluet. Kiitos Milka!

Tämä oli viimeinen ilta reissussa Milkan kanssa. Me jatkoimme Hildan kanssa El Bolsoniin ja Milka jäi nauttimaan pilvettömistä päivistä El Chalténissa. El Bolsonissa olimme kuitenkin vain päivän verran kun Couchsurffausmesta löytyi naapurikylästä Lago Puelosta. Meidän hostimme Jose oli näpertänyt itselleen mahtavan talon metsän keskelle, jossa se asusteli ihastuttavan Loco (suom. hullu) -koiransa kanssa. Hilda kiiruhti eteenpäin Barilocheen ja minä jäin vielä yhdeksi yöksi Lago Puelon lähettyville. Lähdin trekkaamaan kohti vaellusmaja Motocoa. Matka majalle oli häkellyttävän kaunis jokineen ja vuorineen. Jännitystä reissuun toivat kaksi hataraa riippusiltaa, jotka roikkuivat kirkkaan turkoosin joen yllä. Perillä majalla olin ennen kuin huomasinkaan (vaikkakin viitisen tuntia tuli kälpsittyä) ja yllätyksenä minulle maja ei ollut autio niin kuin olin kuvitellut. Siellä asusteli vanhahko mies, joka tarjosi niin leiriittymisaluetta kuin majaa yösijaksi. Ulkona oli niin kylmä, että kömmin riippumattoni kanssa majan lämpöön. Miekkosen kanssa tuli hölistyä vähän kaikesta, mutta parhaiten mieleeni jäin mahdollisuus tulla hänen avukseen majalle. Päivisin voisi trekkailla ja iltaisin laitella ruokaa ja pitää huolta kasvimaasta ilmaista majoitusta ja ruokaa vastaan. Ajatus esimerkiksi kuukauden mittaisesta vaellusmajaelosta alkoi kutkuttamaan. Ehkä kun työt loppuu… Seuraavana aamuna ennen vaellusta takaisin kylään heitin vielä pikkuisen kävelyreissun suurien puiden luo (Alerzal grande).

Matkani jatkui ylinopeutta ajavan miehen kyydissä kohti rannikkoa. Vauhti ei sinänsä minua haitannut, sillä tie oli melkoisen suora ja minä toimin silminä guanakoja (Lama guanicoe) bongaillessa. Guanakot ovat täällä kuin hirvet Suomessa, ne ovat vaarallisia teiden lähettyvillä. Erona on, että guanakoja on täällä pilvin pimein. Saavuimme kuitenkin Trelewiin ilman guanakokolareita ja reilusti ennen kuin olin suunnitellut. Trelew on tunnettu dinosauruksistaan ja vierailinkin paleontologisessa museossa, jossa on suurimman tällä hetkellä tunnetun dinosauruksen luita esillä. Tämän oletettavasti 76 tonnia painavan kasvissyöjän reisiluu (femur) onkin minua pidempi eli reilut 170 cm pitkä! Couchsurffaus hostini Cristianin kanssa kävin myös kurkistamassa naapurinkylän, Gaimanin, antia. Saavuimme kuitenkin sen verran myöhään, että kylän yksi ainoista nähtävyyksistä, tunneli, oli jo suljettu. Näimme kuitenkin kylän ensimmäisen kaksikerroksisen talon ja heitimme mukavan iltapäiväkävelyn paikallisen hurtan kanssa.

Parin päivän Trelew-visiitin jälkeen siirryin viimeiseen määränpäähäni, Puerto Madryniin. Minulla oli korkeat odotukset tälle rannikkokaupungille, sillä valaat tulevat tänne lepäilemään ja alueen miekkavalaat (Orcinus orca) saalistavat omatakeisella tavalla. Alueella on myös Patagonian-pingviinejä (Spheniscus magellanicus), merileijonia (Otaria flavescens), merinorsuja (Mirounga leonina) ja erilaisia delfiinejä, joten paljon nähtävää oli luvassa. Ensimmäiset pingviinit bongasin kaupungin laiturilta ja samalla näin vilauksen merileijonasta. Pingviinien bongailu laiturilta kuitenkin osoittautui hieman vaaralliseksi puuhaksi, sillä pois lähdettyäni päätäni koristi kuhmu. Linnuista lumoutuneena, katse alloissa olin kävellyt otsa edellä jotain pömpeliä päin. Häpeissäni en edes kääntynyt katsomaan mihin olin pääni kolhaissut. Yöni Puerto Madrinissa vietin kahden ihastuttavan tytön, Paulan ja Morenan luona. Ja onnekseni Paula opiskelee meribiologiaa, joten meillä oli paljon jaettavaa, ja viinilasien kanssa suunnittelimme jopa tulevaisuuttani Puerto Madrinissa yhdessä.

Vaikka näin vain vilauksen merileijonasta laiturilla en siitä pahoittanut mieltäni. Tiesin, että pääsisin näkemään niitä lisää, sillä olin ilmoittautunut sukeltamaan leijonien kanssa. Turistireissut villieläinten elinalueelle ei normaalisti minua houkuttele, sillä niillä on usein kyseenalaisia tapoja houkutella eläimiä esille, mutta minulle vakuutettiin, että sukellus tapahtuu täysin hylkeiden ehdoilla. Ja niin se menikin. Saavuimme leijonien hengailualuelle Punta lomaan ja polvistuimme merenpohjaan kiltisti odottamaan, jahka leijonia kiinnostaisi keitä olemme. Pian meitä ympäröi hyljeparvi. Ne kaartelivat ympärillämme uteliaina ja jotkut uskaliaat tulivat näykkäilemään käsiämme ja huppujamme. Espanjaksi merileijona on merisusi (lobo marino) ja minusta se kuvaakin paremmin lajia kuin merileijona. Merikoira olisi vieläkin parempi, sillä nämä olivat kuin koiranpentuja, jotka hyrräsivät ympärillä innostuneena. Toinen sukellus tehtiin läheiselle hylylle, joka oli täynnä elämää. Oli kaloja, rapuja, merililjoja, merietanoita, vaikka mitä. Molemmat sukellukset olivatkin mahtavia ja antoivat paljon ihailtavaa ja varsinkin kohtaamiseni merileijonien kanssa ei ikinä tule unohtumaan. Sukelsin oppaan kanssa kahdestaan, mutta laivalla mukana oli kuvausryhmä erästä sporttiohjemaa varten. Minulta ei mitään missään vaiheessa kysytty, mutta saa nähdä pääseekö merileijonista vääntynyt hymyni lattaritelkkariin.

Merileijonien arkea pääsin myös ihmettelemään Valdésin niemimaalle (Peninsula Valdés), joka sijaitsee Puerto Madrynin pohjoispuoleella. Täällä löllii niin merileijonat ja merinorsut samalla kun miekkavalaat koittavat saada niitä saalistettua. Tämän minä halusin nähdä. Myös valaat saapuvat rentoutumaan sen. Sain koottua autralialais-hollantilais-argentiinalais-suomalaisen ryhmän kasaan ja vuokrasimme päiväksi auton. Moren ja Paun avulla löysin seurakseni Grantin ja Sannen, jotka olivat reissun päällä tutustuneet ja rakastuneet ja Argentiinan vahvistukseksi saimme Cristianin, joka ei ollut käynyt niemimaalla aiemmin. Ajoimme tunteja ja monta sataa kilometriä. Miekkavalaat olivat syöneet edellisenä päivänä, joten rannalle vyöryviä miekkavalaita emme päässeet näkemään, eivätkä valaatkaan olleet vielä saapuneet alueelle. Mutta merileijonat ja –norsut röhisivät rannalla ja kääpiövyötiäinen (Zaedyus pichiy) lyllersi parkkipaikalla. Peninsula on näkemisen arvoinen ja suunnitelmissa on palata sinne töitten jälkeen uudestaan etsimään valaita.

Kolme viikkoa ja pari päivää oli kulunut ja minä palasin Chañariin. Paljon tuli nähtyä ja koettua. Kaikenmoisia ideoita tulevaisuuden varalle on istutettu päähäni, mutta nyt täällä on vielä  runsaasti töitä tekemättä, joten työhousut jalkaan ja lamppuja laskemaan.

Reissusta olisin voinut kirjoittaa pidemmänkin pätkän, mutta eiköhän tässä ole teille ihan riittävästi luettavaa. Kuitenkin jätin kertomatta monta hyvää tarinaa, joten kysykää ihmeessä, jahka haluatte kuulla lisää miten matkani taittui!

 

Me encanta buscar fotos de las vistas lindas desde Internet y soñar que algún día voy a viajar por allá. Me encanta hacer listas adonde quiero viajar. Me encanta escuchar las historias de viajes de otra gente y añadir los mejores destinos a mis planes. Y yo soy todavía la hermana pequeña que le interesa los mismos cosos que mi hermana. Al menos un rato.

Yo he puesto muchas veces en el Google la palabra Patagonia y se puede encontrar la misma palabra en mis listas. Y he ilusionado sobre Patagonia con mi hermana y amigos. Y todavía cuando arranque mi viaje por allá no podía creer que voy a Patagonia en serio!

DSC_1447 copy

La pasarela del Río Azul, Lago Puelo

Estábamos más o menos a mitad del nuestros proyectos cuando hicimos nuestras mochilas y volamos a Ushuaia. En Ushuaia había nieve y yo no me gusta nieve. Allá pensé porque estoy acá. Una razón porque estoy en Argentina es para fugar el invierno y el nieve de Finlandia. Pero cuando caminé en el nieve la niña que llevo dentro despertó. Jugué con nieve y hice muñecas de nieve. Estaba raro. No estoy así. Pero quizás el hecho que voy a continuar mi viaje en unos días me permitiera disfrutar este clima.

Se hizo tanto nieve que no pudimos entrar el parque nacional Tierra del Fuego, pero en cambio hicimos snow. Última vez para mi era hace 6 años y por lo tanto estaba poco nerviosa si todavía sabía hacerlo. Pero estaba nerviosa sin razón, aun puedo hacer snow sin problemas y disfruté mucho!

En Ushuaia paramos en la casa de Diego, un tipo colombiano, que ofrece no solo su casa a viajeros, pero también él ofrece muchas risas. En su casa paró también una chica de Barcelona, Hilda, y ella nos acompañó cuando continuamos hacía El Calafate. 

El Calafate no tiene mucho otros cosos que el glaciar. Pero es suficiente. El Perito Moreno es uno de los únicos glaciares del mundo que está todavía creciendo y es hermoso, enorme y tremendo! Pero nosotras no vamos a recordar El Calafate solo por el glaciar. Había un perro, un golden, que tenía vino en su cara y rastas en su pelo. Él nos siguió en todos partes del pueblo y al final cortamos sus rastas y lavamos su cara. Se llamamos Vino Suave y su mirada era desgarradora cuando nos fuimos.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Perito Moreno

Otra cosa que voy a recordar siempre es el viaje desde El Calafate a El Chaltén. Milka tomó un autobús y Hilda y yo hicimos dedo. Un amigo que conocimos en el viaje al Perito nos llevó cerca de El Chaltén, y faltamos solo unos 90 kilómetros. El sol salió y la luna subió. La luna era llena y grane, hacía mucho frío y Hilda no sintió bien. Ella, como Milka, era un poco enferma, tenía gripe. No hicimos más dedo sino mecimos con luces para pedir que los autos paran. Cinco autos nos pasaron y no pararon. Ya era todo noche sin ningún luz. Pues, Milka y el autobús iba a llegar en unas horas o sea no necesitamos quedarnos la noche allá, pero este no queríamos esperar. De suerte una chata vino y paró, pero era llena de cosos. Sin embarco el chico era amable y nos permitió viajar  atrás de chata, fuera. El viaje duró más o menos una hora y estábamos congeladas, pero llegamos a el Chatén. 

Aunque nosotras tres estábamos en el Chaltén, solo Hilda y yo fuimos a hacer trekking en día siguiente. El destino era Laguna de los tres de donde se puede ver el monte Fitz Roy. Para llegar a la laguna caminamos 10 kilómetros. Primeros 9 era fáciles. Las vistas eran hermosos y reímos mucho. La último no era tan fácil, estábamos calladas. Después de una hora llegamos y la vista… era nublado. No se podía ver el Fitz Roy. La situación era graciosa. Pero hasta con nubes el paisaje era impresionante. Volvimos al hostel donde literalmente nos esperó una sopa de calabaza y cervezas. Mil gracias Milka!

Noche con la sopa deliciosa era la última noche con Milka. Ella se quedó a El Chaltén para hacer trekking y Hilda y yo continuamos nuestro viaje a El Bolson. Encontramos una sofá de Couchsurfing en el pueblo al lado de El Bolson, en el Lago Puelo. Allá vivimos unos días en el bosque, donde nuestro host Jose había construido una casa hermosa. Yo quería continuar dormir en la paz del bosque y caminé al refugio Motoco. El camino por allá era algo especial. Tiene un río puro de las montañas y arboles grandísimos. Momentos los más emocionantes era cuando crucé los puentes colgantes no firmas. Podía ver el río y su color turquesa claro en la otra dirección y me encantó. No quería dejar este lugar. En el refugio vive un viejo que ofrecía el refugio y el camping para descansar. Hacía tanto frío que yo colgué mi hamaca adentro de refugio.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

el puente colgante

Volví a Lago Puelo y empecé hacer dedo hacía la costa. Ya en unas horas yo estaba bastante cerca de la en un auto re rápido. La ruta era directa, pero los guanacos (Lama guanicoe) condimentaba el viaje. Como en casi todos los rutas en el Patagonia ese también tiene muchos guanacos. Estos animales son como alces en Finlandia. Son re peligrosos cerca de las rutas y son muchos. Sin embarco entré a Trelew a salvo. La ciudad no está en la costa o sea todavía no podía ver el mar, pero Trelew tiene algo otro interesante, dinosaurios. Visité el Museo Paleontológico donde hay el femur de dinosaurio más grande que conocemos hoy en día. El femur es más largo que yo, o sea más que 170 centímetros! También visité el pueblo cercano, Gaiman, con mi host Cristian. Gaiman no tiene muchos atracciones y la única que queríamos ver era su túnel, pero estaba cerrado. Aun así la visita era hermosa, dimos una vuelta con un perro local entre casa viejas y volvimos a Trelew.

Mi último destino, Puerto Madryn, ya me esperaba. Esta ciudad es un sueño para mi. En sus orillas las ballenas vienen para relajarse y las orcas (Orcinus orca) tienen su propio método para cazar. Además de estos hay pingüinos (Spheniscus magellanicus), lobos y elefantes marinos (Otaria flavescens y Mirounga leonina) y unos delfines. Y en un día los lobos y yo nos conocíamos un poco mejor. Me puse el equipo de buceo y me sentaba en el fondo del mar para esperar los lobos. Y pronto estábamos rodeado por los lobos. Era mágico. Era algo que no voy a olvidar. El otra inmersión hicimos al un naufragio y el barco era lleno de vida. Había nudibranquios, peces, anémonas, tunicados, … , todos!! Como dije, Madryn es un sueño para mí, y la casa donde me pare, era perfecta para mí. Allá viven dos chicas amable, Morena y Paula. Morena trabaja y Paula estudia Biología marina. Con ellas tuve muchas risas y hasta planeamos mi futuro en Madryn.   

lobos copy

Lobito

Con la ayuda de las chicas encontré una pareja, Sanne y Grant, con quienes visité la península Valdés. También Cristian nos acompañó. La peninsula es un lugar donde se puede encontrar casi toda la fauna marina del área. Alquilamos un auto y manejamos a la península. Las orcas habían comido en día anterior, las ballenas no habían venido todavía y los pingüinos ya habían salido. Pero los lobos y elefantes estaban durmiendo en la costa roncando y jadeando. Y vimos un piche (Zaedyus pichiy) también. Que lindo! En julio voy a volver para buscar los mamíferos más grandes!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

los elefantes marinos // merinorsuja

Tres semanas pasó rápido y regresé a Chañar. Acá todo es como antes, salvo los hojas de arboles ya han caído.

Yo podría escribir más sobre el viaje, pero creo que este es suficiente. Pero si querés oír más que pasó, pregúntame. Te voy a contar con mucho gusto!

-Nora

 

 

 

 

Sukellus Andien metsiin // Salto a los bosques de Andes

Amigos y amigas!! El versión en castellano abajo!!

Ihmeelliset kolme viikkoa sain matkata Andien vuoristoa pitkin maailman eteläisimmästä kaupungista läpi Patagonian metsien. Pääsin näkemään lunta, ruskan, Fiz Royn vuorenuiput, Perito Morenon kasvavan jäätikön ja lukuisia muita vuorien, järvien ja metsien muodostamia luonnon taideteoksia. Parhaimmillaan jaoin nämä hetket mahtavien ihmisten kanssa, joihin sain etuoikeuden tutustua tien päällä. Tässä on pieni katsaus paikkoihin ja ajatuksiin, mitä matkani päällä pääsin näkemään ja kohtaamaan! 

IMG_20160417_161455368

Matka alkoi lumisesta Ushuaiasta, jonne saavuimme Noran kanssa Santa Fén lämmöstä shortsit jalassa. Ihanassa Couchsurfing-yhteisön kautta löydetyssä porukassa vietimme neljä päivää kokkaillen, trekkaillen ja kinoksissa leikkien. Kolumbialainen Diego muutti vähän aikaa sitten Ushuaiaan töidensä puolesta ja haluaa tutustua kaupunkiin muiden samanhenkisten tyyppien kanssa. Oivallisesti sohvasurffailun kautta hän yhdisää reissaajat ympäri maailmaa hänen upeaan kotiinsa. Tutustuimme päivien aikana hieman paikalliseen luonnonpuistoon, teimme retken Martialin jäätikölle, laskimme pyllymäkeä lumessa ja harjoitimme omatoimista lumilautailua! Monet porukasta eivät olleet lunta juuri nähneet aikaisemmin, ja lapsenomainen innostus tarttui itseenkin. Ei vaan kotosuomessa tule näin reippaasti ulkoiltua räntäkeleillä!

Jatkoimme matkaa Calafaten kaupunkiin barcelonalaisen Hildan kanssa, joka sohvasurffaili kanssamme Diegon luona. Aivan mahtava persoona, englanninopettaja joka päätti ottaa itselleen vuoden vapaata reissatakseen Etelä-Amerikassa. Kelatkaa mikä mimmi, aloitti matkansa Meksikosta, josta matkusti läpi mantereen aivan eteläiseen päähän saakka! Häneltä saimme lukuisia hyviä vinkkejä reissaamiseen ja jaoimme monet naurut vedet silmissä!! Kokemus Calafatesta oli ihan jees: Perrito Morenon kasvava jäätikkö oli suuruudessaan vaikuttava, mutta kaipasimme vapaampia seikkailureittejä metsässä valmiiksi kyhättyjen siltojen sijaan. Jatkoimme pian matkaa trekkailumaastoistaan tunnetun El Chalténin pikkukylään.

Minulla meni ensimmäinen päivä El Chalténissa saikkuillessa, jolloin Nori ja Hilda seikkailivat pilvisissä maisemissa. Onni onnettomuudessa, seuraavat kaksi päivää olivat suorastaan kesäisiä aurinkoisuudessaa! Noran ja Hildan jatkaessa matkaa minä lyöttäydin mukaan saksalaisen Verenan, chileläisen Vladkin ja Erkan kanssa, joka käräytti meidät edellisenä Noran kanssa suomea höpöttämästä (yllättynyt reaktiomme oli hepulinomainen “mitääääapuamitäollaanoikeinjuoruiltuvoieiiiiihahahahaha”). Tässä porukassa oli erinomaista nauttia pitkästä kävelystä ja kävelyn jälkeisistä happy hour oluista.

DSCN0170

Ensimmäisenä päiväna teimme klassisen vaelluksen Laguna de los Tresille, josta on parhaat näkymät maailmankuululle Fiz Royn vuorelle. Seuraavana päivänä keli oli vielä lämpimämpi ja kipusimme Loma del Pliegue Tombadon (vapaasti käännettynä kaadetun taitoksen kukkula) näköalapaikalle….PHUUUH! Korkeimmalta nyppylältä avautui 365 asteen tajunnanräjäyttävät näkymät, edessä Andien lumihuippuja, oikealla jylhä Fiz Roy, vasemmalla turkoosina loistava Lago Viedma ja takana ruskasta punainen metsä, jonka läpi olimme juuri taivaltaneet. Vaikka aina olen ollut ns. “luontoihminen”, ensimmäistä kertaa elämässäni liikutuin kyyneliin ympäröivästä luonnontilaisesta kauneudesta. Hiljaisuudessa katselimme Verenan kanssa ympärillämme avautuvia maisemia. Syksy on off-seasonia Patagoniassa kylmenevien kelien takia, jonka vuoksi saimme olla hyvän tovin aivan itsekseen tämän upeuden keskellä.

El Chaltenista päädyin sumplimaan itseni takaisin Calafateen peukun voimin, josta muutaman tunnin odotuksen jälkeen pääsin aloittamaan riemukkaan 30 tunnin bussiseikkailun kohti el Bolsónia! Aiemmin hehkuttamani off-seasonin vuoksi yhteydet olivat tavallista kökömpiä ja päädyin ottamaan vauhtia etelästä, Rio Gallejeron kaupungista, jossa vaihdoin bussiin kohti oikeampaa suuntaa. Lopulta vaihdoin vielä Caleta Olivan kaupungissa Argentiian itärannikolla bussia, jolla viimein pääsin takaisin Andeille! Hurjalta kuulostava matka-aika hujahti bussissa jumittaessa yllättävän hyvin, eräänlaisessa meditatiivisessa tilassa. Oli hienoa saada aikaa 100% itselleen kaikkiin reissussa heränneiden ajatusten läpikäymiseen ja tuoreisiin kokemuksiin palaamisiin. Matkan päällä muutenkin pääsee kohtaamaan itsensä aivan uudella tavalla ja tulee huomattua itselle entuudestaan tuntemattomia piirteitä, niin hyvässä kuin pahassa. Itsestä oppimista ei pysty välttämään.

Kaikesta reissaamisesta väsyneenä upeassa el Bolsonissa trekkailut jäi vähäisiksi, mutta hienoja ihmiskohtaamisia oli paljon. Couchsurffatessa ja hostellissa tuli tutustuttua moniin loistotyyppeihin. Ensimmäisenä päivänä törmäsin chileläiseen Dominiqueen, joka oli matkustanut jo viisi kuukautta laskeutuen kotikaupungistaan Santiagon eteläpuolelta Chilen Patagoniaan ja ristesi siellä Argentiinan puolelle. Domin kanssa bondasi niin hyvin, että atkoimme reissua yhdessä hipahtavasta el Bolsonista Barilocheen. Siellä couchsurffasimme Domin ystävän Emilion luona ja meininki oli jälleen loistava, kämppä täynnä surffareita, ystäviä ja musiikkia. Kämppisten Francon ja Camilan kanssa tuli renkutettua kitaraa ja laulettua. On ihana tunne kun ihmiset avaavat ovet kotiinsa ja elämäänsä entuudestaan tuntemattomille ihmisille suurella luottamiksella. Tämän vuoksi suosinkin reissatessa couchsurfaamista, jossa itse voin reissun päällä tutustua paikallisten elämään. Vaellukset Llao Llaon ja Cerro Campanarion näköalapaikoille olivat piste i:n päälle Barilochen elämykseen.

Matkaa jatkaessani pysähdyin yhdeksi yöksi Villa la Angosturaan, pikkuiseen vuoristokylään matkalla tunnetumpiin kohteisiin. En tarkkaan muista, mikä oli alkuperäinen ajatukseni pyähdyksessä, sillä olisin voinut yhtä hyvin matkata suoraan seuraavaan kohteeseeni San Martin de Los Andesiin ja viettää siellä pidemmän aikaa. Kuitenkin minulla oli kutina, että haluisn piipahtaa tässä kylässä ja satuin löytämään kaverin vinkin avulla mukavan kuuloisen couhsurfing- hostin. Hostini tuona yönä oli Chalo, jonka koti oli kuin sohvasurffaajan unelma: suuri puutalo, jossa oli paljon patjoja monessa kerroksessa, koristeita ympäri maailma ja yksi seinä täynnä surffaajien jättämiä kirjeitä. Chalo otti minut lämpimästi vastaan avoimin mielin ja jo yhden illan aikana ehdimme keskustella elämän iloista ja suruista luottamuksellisesti, kuin olisimme tunteneet jo pidemmän aikaa…ihmeellistä! Illan kruunasi jammailutuokio Chalon ystävien kanssa renkuttaen kitaraa, rumpuja, tamburiinia ja äänihuulia.

Aamulla pääsin jatkamaavn matkaa saman katon alla yöpyneen ranskalaisen pariksunnan kyydissä, mikä oli paljon mukavempaa kuin bussissa yksin kököttäminen! Lähtiessä iski haikea fiilis, sillä tämä lyhyt vierailu saattaa jäädä ainoaksi Chalon tykönä. Ylipäätään reissussa tuli moneen kertaan ihmeteltyä, mikä järki koko hommassa on: juuri kun ehtii tutustua ja kiintyä uusiin, mahtaviin tyyppeihin, pitää jo jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan. Vai onko juuri tämä osa reissun huumaa? Olisin kyllä mielelläni jäänyt viettämään vielä monta päivää lukuisten tyyppien kassa, jos vain velvollisuudet Arteagassa eivät olisi kutsuneet. Joka tapauksessa on ollut todella lämmittävää huomata, kuinka paljon kauniita, hyväsydämisiä ja inspiroivia ihmisiä löytyy ympäri maailmaa ja pääsee kohtaamaan kun vain itse pitää mielen avoinna.

Reissattuani Alellen ja Julienin pakun kyydissä Villa la Angosturan ja San Martin de Los Andesin välisen pilvisen mutta kauniin Ruta de Los Siete lagosin (seitsemän järven tie) saavuin viimeiseen kohteeseeni. Väsyneenä edellisen yön pippaloinneista otin hostellissa sopivat neljän tunnin päiväunet ja heräsin seitsemältä illalla, kun huonetoverini saapui huoneeseen. Unenpöppörössä aloin mutisemaan matkastani ja vapaaehtoistyöstäni ja bongasin hänen kitaran huoneen nurkasta. Jälleen musiikki yhdisti ihmiset yli kulttuurien ja pääsin opettelemaan Argentiinalaisia rock-riffejä! (…jotka tosin olen ehtinyt jo unohtaa).

Viimeisenä päivänäni Patagoniassa nautin maisemista pyörän selästä. Hitsi vie, kahden tunnin nousun jälkeen reidet hellinä oli huikean palkitsevaa kruisailla alas läpi värikkäiden metsien ja järvimaisemien. Saattaa olla, että olen löytänyt uuden suosikkilajini! Trekkailu on mukavaa ja rauhallista touhua, mutta ai hitsi kun nautin vauhdista, jolla pääsin rullailemaan poukkoroisia metsäpolkuja ja maanteitä. Jälleen tuli vedet silmiin näitä unenomaisia maisemia ihaillessa.

IMG_20160510_091945241_HDR

Töherrys bussin ikkunaan kotimatkalla. ”Back to el campo”, oikeaoppista spanglishia!

Pitkällä bussimatkalla San Martin de Los Andesista kohti kotikylää ja arkea oli jälleen aikaa palata kaikkiin hienoihin kokemuksiin, joita sain kokea matkassa. Olen aivan valtavan kiitollinen siitä, että olen päässyt tällaiseen matkaan. Tässä asemassa olen ehdottoman etuoikeutettu, mutta samalla olen huomannut, ettei reissussa tarvitse kuluttaa paljoa rahaa, jos vain löytyy kärsivällisyyttä ja aikaa. Tulen ikävöimään ihmisiä ja paikkoja, joihin pääsin tutustumaan, mutta samalla odotan innolla heinäkuuta, jolloin seikkailut jatkuvat kahden kuukauden ajan kohti pohjoista!

IMG_20160504_090854971

Näkymä Barilochen coucsurffauskämpän ikkunasta…kuka tässä mitään hotelleja kaipaa?

– MILKA

 

Tres semanas maravillosas viaje desde Tierra del Fuego a través de los bosques de Patagonia conociendo lugares y personas inolvidables. Empecé el viaje con Nora de la nevada ciudad de Ushuaia adonde llegamos del calor de Santa Fé vestidas en shorts! Vía Couchsurfing-comunidad encontramos grupo de viajeros y locales con quienes pasamos cuatro días divertidos cocinando, haciendo trekking y jugando en el nieve. Conocimos brevemente el parque nacional cercano, tiramos en las lomas del Glaciar Martial y yo probé surf nevero la primera vez en mi vida! En Finlandia nunca disfruto tanto el nieve pero contamina el entusiasmo de otros que no han visto tanto nieve antes 😀 Por las noches regresamos a casa de Diego y cocinamos muuuuchas comidas riquísimas de países diferentes.

Continuamos en viaje al Calafate con Hilda de Barcelona quien también quede en la casa de Diego en Ushuaia. Una locita!! Empezó su viaje de México y ha bajado solita hasta el punto más sur del continente! Ella nos dio muchos avisos buenos para el viaje y aún más risas!! Con este compaña la experiencia de Calafate fue bueno, el glaciar de Perito Moreno era impresionante pero extrañamos paseos más libres. Por eso viajamos pronto al pueblo cercano del Chalten.

Yo quedé en el hostal el primer día en el Chalten para curar mi gripe cuando Nora y Hilda fueron pasear en paisajes nublados. La próxima mañana ellas ya continuaron el viaje al norte y yo quedé para hacer mis treks. Por suerte conocía la noche pasado en el hostal Verena de Alemania, David de chile y Erkka de Finlandia y pasé dos días re lindos con ellos haciendo trekking y después disfrutando las Happy hour-cervezas! En el primer edía hicimos un camino popular a la Laguna de los Tres de donde vimos la montaña Fiz Roy perfectamente, no había un nube en el cielo. El próximo día era aun mas lindo y fuimos al mirador de Loma del Pliegue Tombado….uno de los mas lindos paisajes en mi vida! En todos lados podía ver pura belleza: enfrente Andes nevados, a la derecha Fiz Roy, a la izquierda el turquesa lago Viedma y artas los bosques en los colores de otoño.

Del Chalten mi próximo destino era el Bolsón. Tenia que viajar por allí mas que 30 horas en el micro porque el otoño en Patagonia no es la temporada turística y no había viajes directos en el día que salí. Un montón de horas sola en colectivo ofrecido una buena posibilidad de regresar a los pensamientos que han ocurrido durante el viaje. En el camino se enfrente a si mismo en una manera nueva y encuentra lados completamente nuevos. Ya en tres semanas siento que aprendí mucho y conozco yo mismo un poco mejor.

El Bolsón es conocido de sus caminos maravillosos en las montañas pero yo hice uno solo paseo durante mi estado de cuatro días! 😀 Ya estaba cansada después de viajar una semana, las caminatas en el Chalten y mucho tiempo con la mochila en mi espalda. Vía couchsurfing y hostal conocí a la gente de todos lados del mundo! En el primer día fui a pasear en la feria artesanal con Dominique de Chile y caímos tan bien que continuamos el viaje del Bolsón a Bariloche juntas. Allá alojamos en la casa de amigo de Domi, Emilio. El ambiente era buenissimo, muchos amigos tocando guitarra y percusiones. Las caminetas a los miradores de Llao Llao y Cerro Campanario estaban el broche de oro para la experiencia de Bariloche.

Continuando el viaje hacia San Martin de Los Andes pare para una noche en Villa la Angostura, un pequeño pueblo entre los montañas. A través una amiga encontre un lugar para hacer couchsurfing. Mi hogar para esta noche estaba casa de Chalo, una casa grande de madera con dos pisos llenos de colchones y decoración de todos lados del mundo – un paraíso de couchsurfers! Chalo me recibió calurosamente y otra vez tocamos, cantamos y divertimos con otros couchsurfers y amigos de Chalo.

Por la mañana continué el viaje en la furgoneta de una pareja francesa que también alojó en la casa de Chalo. Saliendo de la casa sentí un poco melancólica porque puede ser que este va a ser la única  visita en Chalo’s.  Muchas veces en el viaje he parado pensar que es el razòn en todo esto: justamente después de conocer y encariñarse con nueva gente tengo que continuar el viaje! 😦 De todos modos es muy precioso notar que en todos lados del mundo puedo encontrar mucha gente linda, calurosa y inspirativa cuando se mantiene su mente abierto.

Kierrätys käyntiin hiljalleen // Empezamos reciclar? + vacaciones en BsAs y Iguazu!

Kirjoitin tämän tekstin noin kuukausi ennen kun nyt viimein pääsin julkaisemaan sen! Erinnäiset tekniset ongelmat, kuten tietokoneen hävittäminen reissun päällä aiheuttivat pienen viivästyksen ja täten myös blogissa on tapahtunut harmillisen vähän. Lupaan piakkoin tuutata ajankohtaisempia tarinoita! Mutta nyt paluu Arteagaan huhtikuun alussa…

IMG_20160405_091449537

Valmistautumista lajittelun starttaamiseen!

Viikko lähti käyntiin hyvällä energialla ja odottavaisin mielin, sillä tiistai-iltapäivänä oli luvassa ensimmäinen lasien ja muovien keräys Arteagan kylässä. Maanantaina ilmoitimme kylän facebook-sivuilla, että asukkaat voivat tulla hakemaan kunnantalolta muovipusseja ensimmäisen kuukauden lajittelua varten, muovit sinisiin ja lasit keltaisiin säkkeihin. Kiinnostuneita asukkaita saapui paikalle mukava määrä ja tiedotimme ylpeinä seuraavan päivän keräyksestä.

Kuitenkin tiedon huonon kulkemisen ja pienten valkoisten valheiden vuoksi moni asia oli vielä vaiheessa. Kaatopaikalle ei oltu vielä rajattu omaa aluetta kierrätettäville jätteille ja kunnantalon eteen tulevat, jo aikaa sitten päätetyt roskikset olivatkin hallituksen mielestä liian suuret. Tiistai-iltapäivä saapui eikä roskia noudettu. Eikä keskiviikkona. Eikä torstaiaamunakaan. Joskus viikonlopun aikana talojen edustan roskakorit olivat viimein tyhjenneet.

IMG_20160405_091958616

Arteagassa lajitellaan Ruotsin väreissä

On vaikeaa katsella yksinkertaisten asioiden muuttuvan hankaliksi vain asenneongelmien vuoksi. Oli ikävä nähdä kuinka muiden ihmisten huono työmoraali aiheuttaa stressiä kollegalleni ja parhaalle kaiffarilleni Lorenalle, joka on jo pitkän aikaa suunnitellut kampanjaa. Meillä on kuitenkin mennyt tähän mennessä verrattaen hyvin: aikaisemmin pariinkin kertaan on yritetty vastaavanlaisia hankkeita, jotka ovat kosahtaneet puolihtiehen. Täällä päin maailmaa vaaditaan näköjään toooooodella pitkää pinnaa ympäristöasioiden kanssa!

IMG-20160327-WA0041

Äitin kanssa sademetsässä!

Kerrottakoon vielä muutamalla sanalla minunkin pääsiäislomasta. ÄITI TULI MOIKKAAMAAN! ❤ Parin kuukauden työskentelyn jälkeen olikin hauska heittäytyä lomameininkeihin alkaen Buenos Airesista. Kohtaaminen äitin kanssa oli iloinen molempien univajareista huolimatta, minulla takana muutama nukkumistunti bussissa ja äipällä mukavat jetlagit 13 tunnin lennon jälkeen. Kuitenkin suuntasimme reippaasti suoraan tutustumaan San Telmon aamuun ja päivittämään kuulumiset.

Kieltä osaavana ja paikkoja tuntevana otin oppaan roolin . Johdatin meitä metroihin ja busseihin ympäri kaupunkia ja äiti sai rauhassa vaihtaa vapaalle. Tämä oli jotain uutta, sillä paljon Aasiaa kolunneena äiti on ollut yleensä reissun leaderi. Roolien vaihtuminen oli molemmille mieluisaa ja luontevaa! Palermo Viejon mercadot, La Bocan turistinen Caminito ja empanadat tuli koettua ennen suuntaamista Iguassun kansallispuistoon.

Muutaman päivän reissulla kansallispuistossa pääsimme näkemään upeita luonnonmaisemia, jotka tekivät gutaa kahden kuukauden maalaiselon jälkeen. Kaikesta turismikeskeisyydestä huolimatta oli unohtumaton elämys seistä putouksien päälle rakennetulla sillalla ja katsoa vesimassojen rynnivän alas. Turismi on myös käytännössä elinehto sademetsien suojelulle, kun alkuperäisistä skutseista on tänä päivänä jäljellä viitisen prosenttia. Loput 95% ovat sitten turhankin tutuksi käyneitä soijapeltoja.

Viimeinen ilta meni iloisesti Buenos Airesissa viininmaistelun merkeissä. Äitin taksin lähdettyä lentokentälle minut valtasi hämmenys. Isoja muutoksia tulee tapahtumaan perhe-elämäni saralla lähitulevaisuudessa: oman matkani aikana mami muuttaa toistaiseksi Aasiaan töiden puolesta ja veli Amerikkaan. Kyllä tässä ihan kiitettävästi otetaan eri maanosat haltuun!

IMG-20160330-WA0002

 Abrazo! Milka

 

Escribí este texto hace un mes mero no podía publicarlo antes que ahora, porque olvidé mi compu en Patagonia! Pronto voy a escribir algo más actual, pero ahora volvemos a Arteaga en el inicio de Abril…

La semana empezó con mucho esperanza porque martes estaba planeada la primera recolección de plásticos y vidrios en el pueblo. Informamos de esta en Facebook y en el diario. Desgraciadamente muchas cosas estaba en curso y por eso los reciclables no estaban colectado hasta el fin de martes. Ni miércoles. Ni jueves. En algún punto durante el fin de semana las bolsas habían sido colectadas de frente de casas. Bueno…esperamos que en la semana que viene todo va mejor!

En la Semana Santa mi madre vino a Argentina para visitarme!! ❤ Estaba muy divertido encontrar con ella después de dos meses en otros países. Pasamos una semana muy linda conociendo Buenos Aires y las cataratas de Iguazu.

Mi mamá no sabe español y por eso so tomé el papel del guía del viaje. Este estaba algo nuevo, porque ella ha siempre sido la que ha viajado más y conocen los lugares y maneras. El cambio de papeles estaba bueno para ambos! Yo podía designar que cosas quiero hacer y ella podía relajar y seguirme en las calles de San Telmo, La Boca y Palermo viejo.

IMG_20160327_085157818

Coati!! // Koateja oli paljon Iguazun sademetsissä! Veikeitä ja sosiaalisia tyyppejä, vaikka liiankin kiinnostuneita turistien eväspusseista…

En parque Nacional de Iguazu vimos muchas lindas paisajes con selva y cataratas…estupendo especialmente después de pasar  dos meses en el campo 😀 Aunque el lugar es bastante turístico estaba muy impresionante estar en el puente construido arriba del Garganta del Diablo. El turismo es también importantissimo para la naturaleza para que se pueda mantener estos lugares también en el futuro.

IMG_20160327_111816752

En el tren de la selva con mamá y Nora! // Sademetsäjuna!

En el tren de selva con mamá y Nora! // Sademetsäjunassa äipän ja Noran kanssa!

 

Kysymyksiä, kauriita ja koillis-Argentiina // Charlas, carpinchos y cataratas

Työt jatkuvat, mutta viikkoihin onneksi mahtuu muutakin tekemistä kuin jääkaappien kulutuksista tivaamista. Työt alkavat kuitenkin sujua hyvin ja edistystä on nähtävissä. Selvitysten lisäksi olen pitänyt infotilaisuuksia työstäni. Yrityksille ja instituutioille pidettiin yhteinen tilaisuus, johon valmistelin esitelmän. Se oli ensimmäinen esitykseni espanjaksi täällä Argentiinassa ja perhoset kiisivät vatsassa. Tilanne sai vielä lisämaustetta teknisillä ongelmilla. Ensin uupui piuha ja sen jälkeen huomattiin adapterin vielä puuttuvan. Paikalle saapunutta yleisöä ei enää kehdattu odotuttaa, joten he saivat tyytyä minun höpinääni. Adapteri saapui esityksen jälkeen, joten yleisön lähdettyä vedin kaiken uudestaan. Tällä kertaan esitys kuvattiin, jos sitä vaikka halutaan hyödyntää vielä jossain tilanteessa. Tämän lisäksi tein toisen hieman kevyemmän esityksen koululaisille. Selvitysten lisäksi siis olen kertonut kouluissa mitä teen ja miksi. Tämän lisäksi EcoClubilaiset kertovat hieman omasta toiminnastaan ja projekteistaan houkutellen uusia kasvoja mukaan ympäristötekoihin.

charla_escuela.jpg

EcoClub y yo

Työnkuva on siis melkolailla sama kaikissa kohteissa. Kohtaamani ongelmat ovat myös usein samoja. Mikä lamppu lasin takana piilottelee, minkä kokoinen näyttö on, onko televisio LED vai LCD ja mikä ihme tuo laite on tai mikä sen nimi on? Osassa paikoissa clubilaiset ovat onneksi auttaneet minua, mutta suurimmassa osassa olen ollut saanut pärjätä yksinäni. Valitettavasti joka paikka ei ole ollut täysin innoissaan työstäni ja he ovat kyselleet todistusta, että kenelle teen töitä sillä kaikki ei halua, että niiden lamppuja lasketaan ilman hyvää syytä. Osaan paikkaan olen joutunut palaa toisena päivänä ja valitettavasti osa on tavalla tai toisella antanut ymmärtää etten ole tervetullut ollenkaan.

DSC_1083

Mitään hajua mitä noi koneet on! // Ni idea que los aparatos son!!

Pääsiäinen tarkoittaa täällä myös vapaa päiviä ja minä vietin nämä päivät Argentiinan pohjoisosissa. Matkani alkoi Rosariosta, josta nappasin mukaani reissukaverini. Hyppäsimme yöbussiin ja heräsimme 600 kilometrin päästä Mercedesistä. Täältä meidän oli tarkoitus nousta seuraavaan bussiin, mutta missasimme sen. Bussi oli päivän viimeinen ja se päättänyt lähteä ennen aikoja, joten olimme ilman kyytiä. Taksi kävi mielessä, mutta halvalla reissaamisen halu korvasi ajatuksen liftauksella. Bensa-asemalta ei onni potkinut, joten otimme jalat allemme ja suuntasimme suuremmalle risteykselle, josta autot suuremmalla todennäköisyydellä suuntaisivat meidän kanssamme määränpäähämme Colonia Carlos Pellegriniin. Matka kylästä risteykseen on kuutisen kilometriä, joten iloitsimme kun vanhaherra nappasi meidät kyytiinsä ja tiputti meidät risteykselle säästäen aikaamme ja jalkojamme. Risteyksessä ei tarvinnut seistä paria minuuttia kauemmin kun jo istuimme pickupin lavalla. Kaikki meni loistavasti. Kunnes kuski pysähtyi tien varteen ja totesi renkaan puhjenneen. Uusi rengas kehiin ja matka jatkukoon. Piakkoin auto kuitenkin pysähtyi uudestaan ja taas vaihettiin rengasta. Molemmat vararenkaat oli nyt käytetty, joten sormet ristissä jatkettiin matkaa. Mutta eipä aikaakaan kun rengas taas rikkoutui ja matka pyssäsi kokonaan. Kenellekään ei voitu soittaa, sillä puhelimet olivat ilman signaaleja. Kuski hyppäsi ohi kulkevan auton kyytiin ja jätti autonsa, hänen kanssaan matkustavat vanhempansa ja meidät odottamaan uutta rengasta. Me asetuimme tien viereen odottamaan seuraavia autoja.

DSC_1093

primera goma / ensimmäinen vaihtorengas

Piakkoin onneksi saapui reissaava pariskunta keiden ”matka-auton” makuuvanerilla jatkoimme matkaa. Matka meni päälaet kiinni katossa eläimiä bongaillen. Vastaan tuli kapybaroja eli vesisikoja (Hydrochoerus hydrochaeris), suohirviä (Blastoceros dichotomous) ja paljon lintuja, osa lentäviä, mutta myös emunkaltaisia ñanduja (Rhea americana). Perillä satoi vettä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ciervo de los pantanos / suohirvi

Määränpäämme oli siis Colonia Carlos Pellegrini tai oikeastaan sen vieressä oleva maailman toisiksi suurin kosteikko, Esteros de Iberá. Sateesta huolimatta tutustuimme kosteikkoon venereissulla ja pienillä trekkauksilla. Kapybarojen ja hirvien lisäksi tuijotimme silmästä silmään Jacarenkaimaaneja (Caiman yacare) ja kuuntelimme mustamölyapinoiden (Alouatta caraya) möykkäystä. Lyhyt vierailu oli liian lyhyt ja halu tutustua kosteikkoon paremmin paremmalla säällä jäi.

P3260621.JPG

Pääsiäinen ei ollut vielä ohi ja jatkoin yöbussilla matkaa Argentiinan koillisrajalle. Seuraavat päivät vietin Milkan ja hänen äitinsä kanssa ja jotten pilaa Milkan tulevaa postausta kertoen tyhjentävästi kaikesta kerron vain yleismalkaisesti paikoista, joissa kävimme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tytär ja äiti / la hija y su madre

Brasilian ja Argentiinan rajalla sijaitsevat tunnetut Iguassun vesiputoukset, eivätkä ne ole syyttä yksi UNESCO:n maailmanperintäkohteista ja yksi uusista maailman seitsemästä luonnonihmeestä (New7Wonders of Nature). Putouksia on yhteensä reilusti yli 200 ja jokainen niistä oli henkeäsalpaava. Sanattomaksi veti.

Iguazu-joki toimii Brasilian ja Argentiinan rajana ja putouksia pääsikin ihastelemaan molempien maiden puolelta. Uusi leima passiin, lisää valokuvien napsimista ja näpsäkästi uusi 3 kuukauden viisumi. Argentiinan puolelta pääsee hyvin tutustumaan vesiputouksiin ja sitä ympäröivään sademetsää, mutta Brasilian puolella valitettavasti ilmaisia kävelyreittejä oli vain muutama. Loput reitit oli maksullisia ja niihin piti napata vähintään kajakki tai pyörä oppaineen mukaan. Molempia puolia kuitenkin yhdisti lumoavat vesiputoukset, toisiaan kauniimmat perhoset ja röyhkeän ahneet koatit (Nasua nasua). Nämä nenäkarhuiksikin kutsutut nisäkkäät yllättävät turistit vieden ruoat käsistä. Kuitenkin ne saavat kaiken anteeksi, sillä ne on vaan niin hellyyttävän näkösiä, varsinkin ne pikkuset.

Putousten lisäksi Argentiinan puolella pääsimme tutustumaan kahdenlaiseen kotiin. Ensimmäisenä suuntasimme eläinten hoitokotiin, Güira Ogaan, jossa suurin osa asukkaista odotti parantuvansa esimerkiksi auto-onnettomuudesta. Valitettavasti kaikilla ei ollut enää mahdollisuuksia palata villiin luontoon vaan osa vietti loppuelämänsä hoitokodissa. Tälläisiä olivat esimerkisi sokea koati ja lentokyvytön papukaija. Osa vakkariasukkaista on kuitenkin kaltereiden takana ihmisten itsekkyyden takia. Koska eihän sitä ole hyvä vanhempi, jos tytär ei saa kaimaania pyytäessään tai eihän puutarha näytä miltään ilman haikaraa. Ei helvetti, mikä meitä vaivaa kun kaikki pitää omistaa!?!?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hoitokodin kaijat / Los loros de refugio

Tämä toinen koti ei myöskään ole ihan normaali koti. Täällä asuu ihan ihmisiä, mutta sitä ei ole tehty puusta tai tiilestä. Talon isännän tyttären tytär oli pyytänyt (kaimaanin sijaan) leikkimökkiä, mutta isoisä ei kyennyt moista tytölle ostamaan. Ukin hetken mietittyä asiaan hän tarttui pulloon ja pian myös toiseen. Ratkaisu löytyi pullosta. Onneksi tyhjästä. Muovipulloja yhdistellen rakentui leikkimökki. Rakentelu ei jäänyt siihen vaan nyt pulloista tehtyjä taloja löytyy vähän ympäri maailmaa ja nämä pantittomat pullot saavat uuden elämän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pönötystä pullotalon rengaspuutarhatuoleilla / La Casa de Botellas

Täällä Argentiinassa toinen pääsiäispäivä on jo ihan normaali työpäivä, mutta minä suomalaisena lomailin vielä sen ja seuraavankin päivän. 24 tunnin bussissa istuskelun jälkeen olinkin jo takaisin töissä Chañarissa, kaukana kosteikoista ja koateista.

 

En los días laborales he realizado los relevamientos, pero también he tenido unas charlas con los negocios y instituciones. Hablé sobre mi trabajo a los estudiantes, los dueños y empleados. La primera charla teníamos problemas técnicas y tuve que hablar sin la presentación. Pero al final la audiencia recibió el mensaje, ojalá. En las charlas de las escuelas los chicos de EcoClub hablaron conmigo sobre el club y sus proyectos.

charla_negocio.jpg

Charla en el museo // Infotilaisuus kaupoille ja instituutioille

El trabajo es más o menos lo mismo en cada lugar y las mismas preguntas repiten; ¿Qué se llama, qué es, cuántas pulgadas el tele tiene o si el monitor es un LED o LCD? A veces los chicos del club está conmigo ayudándome, pero a veces tengo que sobrevivir sola. De suerte los empleadores y dueños del negocios son generalmente re-amables y me ayuda con esas preguntas. Pero no todos estuvieron así. En algunos lugares he vuelto muchas veces para hacer el relevamiento y en algunos no todavía no he logrado hacerlo. Todos no permite cualquier contar sus lamparas y notebooks. Pero al final lo mayoría fueron receptivos.

DSC_1160

¿Qué es? // Mikäköhän tää ois, ja vielä espanjaksi?

La semana santa llegó y en el país católico se significa vacaciones. En Chañar no había nada especial para el pascua y Milka viajó a las cataratas del Iguazú con su madre, y por eso yo les acompañé. Ellas voló ahí, pero yo quería viajar al Parque Provincial Esteros del Iberá primero. Yo tomé un micro desde Rosario a Mercedes con mi amigo y desde Mercedes queríamos tomar un autobús, pero por alguna razón se salió demasiado temprano y no teníamos un transito al nuestro destino, Colonia Carlos Pellegrini. Por lo tanto hicimos dedo. Al final teníamos tres autos diferentes. Un para llegar un cruce más grande, un hasta que no tenía más gomas de recambio (se pinchó la goma TRES veces) y el último con pareja viajando de Firmat (un pueblo cerca de Chañar). La colonia ubica en el lado de los esteros y nosotros teníamos una excursión con una lancha en la laguna. Se llovía y hacía mucho viento, pero la excursión era buena. Vimos ciervos de los pantanos (Blastoceros dichotomous), carpinchos (Hydrochoerus hydrochaeris) y yacarés (Caiman yacare) y muchos aves. En los esteros viven muchos especies diferentes y es lo segundo más grande humedál en el mundo. Se puede ver por ejemplo los osos hormiguero gigantes, las aguará guazús (el lobo de crin) y los lobitos de río. Además de la lancha hicimos poco trekking en el día siguiente antes de la vuelta a Mercedes.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

vesisikapariskunta // Los carpincos

Desde Mercedes continuamos nuestros viajes, pero los destinos diferentes. Yo viajé hasta las cataratas de Iguazú . Las cataratas, un destino del Patrimonio de la Humanidad de la Unesco y una de las Siete maravillas naturales del mundo (New7Wonders of Nature), son re-hermosas y indecibles. Visitemos los lados de Argentina y Brasil y todo el tiempo observamos a las cataratas con unas miradas perplejas. Si puedes, ¡visitalas!

Hay 275 cascadas en total. Son muchas! También hay muchas mariposas y coatíes. Estos mamíferos adorables comen todo que puede robar y están en todos los lados. Si no cuidas tu comida ellos va a comerla.  

En la misma zona hay un refugio de animales, Güira Oga, donde los animales pueden mejorarse por ejemplo después de un accidente. Allá también vive animales que no puede sobrevivir solo en la naturaleza. Por ejemplo hay un yacaré, una garza y un ocelote que estaban antes unas mascotas, pero cuando los crecían los estaban demasiado difíciles para tener en la casa y por eso ahora están viviendo ahí en el refugio. ¡¿¡Qué pelotuda la gente puede ser!?!

El trabajo que el refugio hace es importante y cerca de refugio hay otro lugar que concentra a los asuntos importantes, en este caso reciclaje. Hay un casa de botella. Sí, una casa hacho de los botellas plásticas. El dueño quería dar una casita para su nieta pero no podía comprar una. Èl encontró una solución en botellas, pero de suerte en botellas vacías. Y ahora he hecho varias casas en los países diferentes. Además de la casa todos los muebles son de botellas también. WOW!!

Después de las ferias hay días labores y en los días labores se vuelve a trabajar.

 

-Nora

24 de Marzo – 40 vuotta sotilasjuntan vallankaappauksesta

Satuin lähtemään eräänä torstai-iltapäivänä Buenos Airesissa etsimään elektroniikkaliikettä. Google mapsin mukaan parinkymmenen minuutin kävely venyi noin puolentoistatunnin seikkailuksi, kun kadut olivatkin käynnä ihmisiä banderollien ja rumpujen kanssa iskulauseita huutamassa. Hetken ihmeteltyäni oivalsin mistä on kyse. Kadunnimissäkin useasti toistunut 24 de Marzo oli tänään, eli tasan 40 vuotta sitten sotilasjuntta kaappasi vallan Argentiinassa. ”Nunca más” lukee lipuissa ja julisteissa, ”ei ikinä enää”. Sotilasjuntan hallinnon aikana 1974-1983 katosi noin 13 000 hallitusta vastustavaa opiskelijaa, journalistia, tutkijaa, kriitikkoa, ym… Valkoinen ”päähuivi” symboloi äitejä, jotka ovat menettäneet lapsiaan tällä tavalla, tai jotka ovat yhä kadoksissa, desaparecidos.

IMG_20160325_202907075.jpg

Tänään kuitenkin vaikutti, että ihmiset ovat liikkeellä myös ottaakseen kantaa nykyistä hallintoa vastaan  omien puolueidensa väreissä. Musiikki raikasi, hippitupakan tuoksu kantautui nenään ja  jengi hörppi matea pilleillään kupeistansa termarit kainalossa, kuten asiaan kuuluu.

IMG_20160324_183155690

Lopulta en edes löytänyt koko elektroniikkakauppaa vaan seilasin väkipaljoudessa ja nautin tunnelmasta.

IMG_20160324_182836205.jpg

IMG_20160324_184512665

IMG_20160324_183221711

Saludos,

Milka

Kokouksia, lamppuja ja maisemia // Reuniones, lámparas y paisajes

Uima-altaalta lölläily on pikkuhiljaa vaihtunut toimistossa istumiseen ja sähkölaitteiden etsimiseen. Olen päässyt pyörimään ympäri kunnantaloa, La comunaa, tutkiskellen valoja, tietokoneita ja ilmastointilaitteita. Kuten Milka aiemmin kertoi tehtävämme on kirjata kaikki sähköä käyttävät masiinat ylös kaikilta kylän instituutioilta, yrityksiltä ja kaupoilta. Ylös kirjataan siis niin valot, tietokoneet kuin pöytäpuhelimet. Vastaan on tullut laitteita, joihin en pahemmin Suomessa ole törmännyt ja sanavarasto on päässyt kasvamaan. Enää ei tarvitse miettiä mikä esimerkiksi porakone tai sirkkeli on espanjaksi. Enää täytyy siis vain laajentaa tuttavapiiriä ihmisiin kenen kanssa jutella erilaisista työkaluista.

Laskemme laitteita, jotta RAMCC saa koottua laajemman selvityksen Chañarin, Arteagan ja Correan sähkönkulutuksesta. Samalla koitamme vakuuttaa omistajia vaihtamaan ympäristöystävällisempiin laitteisiin, kuten LED valoihin ja energiatehokkaampiin pakastimiin. Comunan lisäksi olen tähän mennessä kirjannut lattariperheeni oman urheiluvaatekaupan, ruokakaupan ja parin koulun laitteet ylös . Työ on todella tarkkaa, mutta helppoa ja parin kaupan jälkeen luultavasti jo super vaivatonta ja rutiinin omasta.

Laitetiedot tutkitaan tarkasti // Tenemos que estudiar las infos de los aparatos con cuidado

Laitetiedot tutkitaan tarkasti // Tenemos que estudiar las infos de los aparatos con cuidado

Tämän selvitystyön lisäksi olen autellut Ecoclubilaisia niiden projekteissa. Auttelin esimerkiksi kuukausittaisessa tapahtuma, jossa asukkaat voivat tuoda paperijätteitään ja pulloa ja vastalahjaksi he saavat kananmunia, haketta tai multaa. Pullot lasketaan ja paperit punnitaan. Jokaista 3kg paperijätettä vastaan saa esimerkiksi 6 kananmunaa. Nämä jätteet loppujen lopuksi myydään eteenpäin, joten kaikki voittavat, ympäristö mukaan lukien.

roskien vaihtotapahtuma // el canje

roskien vaihtotapahtuma // el canje

Ecoclub ei järjestä itse vain tapahtumia vaan myös osallistuu yleisiin tapahtumiin. Naistenpäivän jälkeisenä perjantaina Chañarin kunta järkkäsi kylän naisille naisten juhlan, jonne olen clubilaisten kanssa väsännyt pöytäkoristeita, maalattuja tölkkejä, jotka ovat kiedottu pikkuriikkisiin viirinauhoja. Näihin istutimme kukkia ja laitoimme hiekkaa ja kynttilöitä. Comunan kanssa olen myös auttanut muuten juhlan järkkäämisessä. Arpajaisten palkintoja on paketoitu ja juhlapaikkaa on laitettu pystyyn. Kolkosta pentankkiklubista saatiin valojen, viirien ja kukkien avulla tunnelmallinen juhlapaikka ja ilta olikin melko onnistunut. Paikalta pystyi ostamaan ruokaa ja juomaa ja meitä viihdytti naisista koostuva ryhmä showllaan. Jännitystä iltaan toi arpajaiset ja karaoke. Viimeisten biisien soidessa siivottiin pienellä porukalla suurimpia sotkuja pois.

Naisten juhla // La fiesta de las mujeres

Naisten juhla // La fiesta de las mujeres

Viime viikkojen aikana uusia kaupunkeja ja kyliä on tullut tutuksi. Milkaa on tullut morjestettua Arteagassa ja Rosariossa on pyörähdetty Milkan kanssa. Rosario vierailumme pääsyy oli Ciudadanos por el clima –kokous eli kokous eri ympäristöjärjestöjen kanssa, jossa pohdittiin erilaisia ympäristötapahtumia ja -prokkiksia. Kokous oli vuoden ensimmäinen, joten siellä ei oikein mihinkään päästy. Enimmäkseen vain tutustuttiin toisiimme ja kartoitettiin muiden ideoita ja toiveita. Meiltä Milkan kanssa leijonan osa jutustelusta meni ohi korvien, sillä kokoustavat argentiinalaiset eivät oikein malta puhua rauhallisesti ja päällekkäistä puhetta on hieman hankala seurata. Lopuksi onneksi saimme lyhykäisen yhteenvedon puheista. Lisäksi kävimme pyörähtämässä RAMCC:n tiloja kaupungin talolla ja turistoimme hieman Rosarion kaduilla. Nautimme kasvisruoasta ja tofua myyvistä kaupoista ja Paraná -joesta. Olenkin hieman pääsyt ikävöimään vesistöjä maaseudulla, jossa ainoat vesilätäköitä isommat vesiläntit ovat kylän sivulla seisovat jätevedet ja tulvivat pellot.

Jätevedet // las cloacas

Jätevedet // las cloacas

Jokeen en päässyt uimaan piraijavaaran takia, mutta onneksi ei kauan tarvinnut odottaa että pääsi taas luonnonveteen. Suuntasimme lattariäitini, Celinan, Milkan ja la Comunalla työskentelevän Pamelan kanssa naapuriprovinssiin Córdobaan järvenrannalla olevaan pikkukylään, Villa de Diqueseen. Lattariisäni, Jorge, on kova pyöräilemään, ja tarkoitan todella reipasta polkijaa. Me lähdimmekin morjestamaan häntä tuonne kyläseen, koska hänellä oli taas yksi pyöräilykeikka sinne. Pyöräilymatkaa Jorgelle ja hänen kavereilleen oli reilut 300 kilometriä. Ja takasin sama rykäisy. Ja kaikki tämä kolmen päivän sisällä. Me köröttelimme autolla perässä pysähdellen ihailemaan maisemia ja syömään churroja. Perille päästyämme piknikkailimme ja nautimme järvestä. Järven rannalla pystyi siirtämään itsensä Suomen kesään, kun takkia piti kietoa ympärille ja paikalliset tero-linnut rääkyivät lokkien tavoin.

Reissausta paikalliseen tapaan // Viajando con mate

Reissausta paikalliseen tapaan // Viajando con mate

Villa de Diquen sijaan siirryimme illaksi syömään naapurikaupunkiin Villa General Belgranoon, joka yllätti meidät Milkan kanssa. Perille päästyämme ympärillä kuuluva espanjan kieli ei jotenkin sopinut kuvaan. Graciaksen sijaan olisi pitänyt kuulua danke ja muut saksalaissanat. Villa General Belgrano on siis saksalaiskolonia ja se näkyy katukuvassa hyvin vahvasti. Kuitenkaan ei voinut erehtyä luulemaan olevansa Saksassa. Kieli tietenkin paljastaa paljon, mutta suurin osa saksalaistyylisistä rakennuksista ja kylteistä ovat hieman keinotekoisen oloisia, joten autenttiseen saksalaisfiilikseen ylletty. Kaupunki elää turisteilla ja artesaanioluella. Tähän mennessä olen juonut pääaisassa paikallista KOFFia ja Lapin Kultaa, joten nämä käsintehdyt Brummen –oluet maistuivat taivaallisilta. Tumma olut on pehmeää ja täyteläistä ja vaaleassa oluessa on häivähdys jotain kukkaista. Mmmm…

Saksassa? // ¿Dónde estamos?

Saksassa? // ¿Dónde estamos?

Arki taas on koittanut ja työt jatkuvat!

 

Últimamente he empezado trabajar. Realicé el relevamiento en la Comuna y encontré muchos aparatos nuevos para mí y mi vocabulario aumentó. Ahora solamente necesito conocer a gente con quien puedo hablar sobre los taladros y las sensitivas.

Y ¿qué hacemos? Brevemente, hacemos un relevamiento en todos los negocios, comerciales e instituciones. Contamos todos los aparatos energéticos y identificamos sus niveles de consumo. De otras palabras miramos por ejemplo si la lámpara es LED, bajo consumo o incandescente. Todo esto notamos y en fin vamos a enviarlos al Red (RAMCC), quien los necesita para hacer un informe sobre el consumo energético de nuestros pueblos o sea Chañar Ladeado, Arteaga y Corral, donde hay una chica francesa. Al mismo tiempo hablamos con la gente y contamos porque es importante usar aparatos que son energéticamente eficientes y respetuosos con el medio ambiente. Tenemos que trabajar con mucha atención para que encontremos todos los aparatos y notemos correctamente que son.

Además del relevamiento estoy ayudado al EcoClub con sus proyectos. Ellos organizan un canje cada mes donde se puede traer sus papeles, tapitas y botellas y en compensación de ellos se tiene huevos, chipiados o compost. Las botellas contemos y las papeles pesamos, si tienes 3 kilos de papeles vas a tener por ejemplo 6 huevos. El EcoClub vende esta basura y al fin todos ganan, incluso la naturaleza. EcoClub participa en evento de otros también. Acá había una fiesta de mujeres y los chicos hicieron muchos centro de mesas de latas. Pintamos las latas y hicimos unos banderines para las latas. En la mayoría plantemos plantas y en algunas pusimos velas con arena. También ayudé a la Comuna para empaquetar los regalos a mujeres organizar el sitio. El Bochin Club un poco sombrío cambió al salón de actos cuando tenía luces, flores y banderines. En la fiesta había muchas mujeres y su programa era divertido. Un grupo de mujeres tenía un show y había un karaoke, lotería, música y comida.

kukkapurnukoita // Nuevas vidas de las latas

kukkapurnukoita // Nuevas vidas de las latas

 Los fin de semanas he viajado un poco. He visitado a Milka en su pueblo, Arteaga, y viajemos a Rosario para una reunión, Ciudadanos por el clima. La era la primera reunión de este año y por eso era más para conocer la gente y compartir los ideas que las organizaciones diferentes tenían. Nosotras estábamos sentadas en silencio y intentábamos entender que todos tenía que decir. Y en la manera argentina: rápido y todos al mismo tiempo. Además de la reunión solo visitábamos al Red en la Comuna del Rosario. O sea teníamos mucho tiempo libre en estos cuarto días en Rosario. Los usábamos paseando, haciendo turismo y comiendo comidas ricas. A mí el río Paraná era muy impresionante. En la orilla del río realicé como he extrañado agua. En el pueblo hay solamente los aguas de las cloacas, los charcos y los campos inundados.

En el río no nadé pero tenía una oportunidad de nadar poco más tarde cuando dirigimos a Villa de Dique. Celi, Pamela, Milka y yo visitemos este pueblo porque Jorge hace mucho ciclismo. Esta vez su meta estaba Villa de Dique. La distancia entre Chañar y Villa de Dique es míseros 300 kilómetros y picos. Y para que esta actuación no estaría demasiado fácil él volvió con bici también. Y todo eso en tres días. Wow! Y nosotras íbamos con coche tomando mate, comiendo churros y disfrutando los paisajes. Teníamos un picnic al lado del lago y se sentí poco como estaríamos en Finlandia. Tenía un lago, hacía viento o sea un poco frío y los teros gritaron como las gaviotas. Más tarde todavía no estábamos segura si estábamos en Argentina porque el pueblo Villa General Belgrano, donde cenamos era un pueblo alemana. Todo el pueblo era construido con el estilo alemán y hasta los mates y termos tenía patrón alemana. Pero sin embarco todo el pueblo era un poco trucho. Pero la cerveza artesana nos mostró que allá vive gente que tiene familia en Alemania. Mmmmm..

Pieni kälpsäily mäen päälle // Cerro Vía Crucis

Pieni kälpsäily mäen päälle // Cerro Vía Crucis

Los días laborales llegó yo voy a continuar realizar los relevamientos.

Takaisin töihin // A trabajar

Takaisin töihin // A trabajar

-Nora

Insinööreilyä ja kielimuureja – La pequeña ingeniera dentro de mi

¿Qué pasó? Me ollaan oltu jo kuukausi Argentiinassa, eli viidesosa koko työajasta! Alkuun päivät matelivat tekemisen puutteesta, mutta nyt sitä riittää vaikka kuinka. Sen takia blogikaan ei ole päivittynyt toviin, ¡perdón!

Aikaisemmassa postauksessa kerroin jo kierrätyskampanjasta kouluissa, mutta päähommani on tehdä RAMCC-järjestölle selvitys Arteagan kunnan instituutioiden ja liiketilojen energiankulutuksesta. Aiemmin tehdyssä selvityksessä on huomattu, että Arteagan kasvihuonekaasupäästöistä noin 55% tulee juurikin energiankulutuksesta. Nyt selvitämme julkisten tahojen ja yksityisten yritysten laitteistoa, jotta nähdään millaisia investointeja vaatii siirtyä energiatehokkaampiin vaihtoehtoihin. Ilmasto kiittää ja lisäksi hyödyt näkyvät myös paikallisella tasolla, sillä varsinkin kuumina kesäpäivinä sähkökatkokset ovat yleisiä energiasyöppöjen ilmastointilaitteiden käytön vuoksi.

Käytännössä kuljen ovelta ovelle, liikkeestä liikkeeseen ja yhdessä omistajan kanssa käyn läpi kaikki sähkölaitteet: roikkuuko katosta energiansäästö-/led-/halogeeni-/hehkulamppuja; mikä energialuokitus on jääkaapeissa ja ilmastointilaitteissa; näyttöjen, kahvinkeittimien ja radioiden energinakulutus (kWh)… kaikki! Samassa yhteydessä tiedustelemme omistajien kiinnostusta energiansäästön teemaan ja halukkuutta investoida siihen. Hyvin konkreettista työtä ilmastovaikutusten pienentämiseksi paikallisella tasolla! Toistaiseksi olen päässyt ihmettelemään laitteistoa kunnantalolla, jossa muutenkin työskentelen Lorenan kanssa kierrätyskampanjaa suunnitellessa. Tutussa paikassa on ollut helppo opetella merkintöjä ja kerätä rohkeutta astua pyörimään Arteagan kaduilla. Noralla on sama urakka edessä Chañar Ladeadossa.

Kierrätyskampanjan kanssa on myös tapahtunut edistystä! Nyt olemme päättäneet päivämäärät kouluvierailuille ja suunnitelleet myös teknisiä järjestyjä lajittelun toteuttamiseksi. On hauska huomata, kuinka pienessä kaupungissa asiat tapahtuvat hyvin simppelisti muutaman ihmisen porukassa päättäen pönttöjen määrät, värit ja loppusijoituspaikat. Ja mikä parasta, olen saanut olla tässä porukassa mukana ja jopa minun ideoita tullaan ottamaan käytäntöön! Esimerkiksi alkuperäinen idea kerätä muovit ja lasit samaan pussukkaan muutettiin minun ehdotuksesta erittelyyn eri pusseihin, jotta kaatopaikalla tarvitaan vähemmän resursseja pussien availuun ja lajitteluun. Simppeleitä juttuja, mutta tärkeitä ajatellessa tehokkuutta pitkällä tähtäimellä. Pieni insinööri sisälläni iloitsee.

IMG_20160314_112110728

Pääsin paikallislehden etusivulle! // Soy celebridad!

Työhön liittyy myös jonkin verran julkisuutta: haastatteluja televisiossa ja radiossa. Kaduilla ihmiset tunnistavat ”suomalaisen tytön joka työskentelee ympäristön kanssa”. Vaikka haastattelut uudella kielellä kuumottavat ja jatkuva kameran läsnäolo saa fiiliksen jännittyneeksi, näen selvästi niiden hyödyn ja tärkeyden ympäristöasioiden ymmärryksen edesauttamiseksi ja oman ”missioni” osana tällä reissulla. Yritän pyytää mediatiimiltä tännekin jonkun klipin, niin pääsette tekin nauttimaan mun loistavasta esiintymisestä ja karismasta!

Tässä nyt tiiviissä paketissa työpuoli. Vapaa-ajalla tulee käytyä lenkillä, kokattua ja luettua – ihan normaalia laiffia. Viikonloput ovat menneet erinäisissä reissuissa, joko Noran kylässä Chañar Ladeadossa tai Rosariossa, lähimmässä kaupungin kokoisessa kaupungissa. Rosariossa tullee käytyä jatkossakin paljon, sillä siellä sijaitsee RAMCCin toimisto ja järjestetään paljon ilmastoaiheisia tapahtumia.

milkaekobaarissa

Tyytyväisenä Cadencia Eko Bar Rosariossa – kierrätysteema & kasvisruokaa // Contenta en Cadencia Eko Bar en Rosario

Uuteen jengiin tulee tutustuttua hyvään tahtiin ja olo kotoistuu. Kielimuuri on vielä kuitenkin sen verran suuri, että monesti keskusteluissa jää ulkopuolelle ja se jos mikä ottaa päähän. Tilanne on erilainen kuin muualla maailmalla reissatessa: on ollut selkeää, että yhteinen kieli on englanti, ja jos keskustelua käydään toisella kielellä, ymmärretään osan jäävän automaattisesti pois. Nyt tulee vastaan tilanteita, joissa minun oletetaan olevan jutussa ihan messissä, kun todellisuudessa olen pudonnut kärryiltä jo hyvä tovi sitten! Kahdenkeskeisissäkin keskusteluissa päässä voi olla ajatus, johon ei löydä ilmaisutapaa. Usein tulee jäätyä vaiteliaaksi ja myhäiltyä jonkun tason ymmärrtyksen merkiksi. Ehkä tämän turhautumisen voimin on hyviä tarttua kirjaan ja alkaa prrkele opiskelemaan sitä kieltä!!!

DSC_0936

Samalla on kuitenkin onnellinen siitä, että elää lattarikulttuurin keskellä, jossa ilmaisu ei koskaan jää vain sanalliseksi, vaan käsillä huitominen, ilmeillä ja äänenpainoilla viestiminen on suuri osa kommunikaatiota. Myös ihmisten lämpö ja välittäminen välittyy aina myös ilman kielellistä briljeeraamista. Tämän vuoksi voin ilokseni sanoa jo tässä kohden reissua saaneeni ihan oikeita ystäviä, joiden kanssa uskon vakaasti olevani tekemisissä vielä pitkään näiden kuukausien jälkeen!

PERROSYMILKA

Ja ainakin koirat ymmärtää!

Ya hemos estado en Argentina por un mes, el quinto de todo el tiempo acá! Primeros diás fueron muy lentamente porque no tenía nada para hacer y no conocí mucha gente, pero ahora tengo muchissimo acción en mis días! Ahora un poco sobre mi trabajo:

Mi trabajo principal es hacer un relevamiento de artefactos electricos en las tiendas e instituciones de Arteaga. Voy a buscar la cantidad y eficiencia de los artefactos y después podemos ver cuales inversiones se tendría que hacer para disminuir las emisiones. Prácticamente voy de puerta a puerta a los comercios y miro con la ayuda del dueño el tipo de lámparas, aire acondicionados, heladras, pavas electrónicos, etc. Nora está haciendo el mismo trabajo en Chañar Ladeado. El trabajo es bastante técnico pero muy disfrutable porque tiene también su parte social.

También ha progresado la campaña de separación! Hemos determinado las fechas para visitas en la escuela y planeado arreglos técnicos para facilitar la separación. Me alegra que puedo ser parte del grupo realizando este proyecto. También algunas de mis ideas se han tomado en cuenta. Por ejemplo la idea original era colectar todos los plásticos y vidrios en una misma bolsa para luego ser separados en el basural. Mí propuesta de poner plásticos y vidrios en bolsas separadas fue aceptada y por eso no se necesita tantos recursos en el basural para abrir y separar los materiales otra vez. Pequeñas cosas, pero importantes pensando la eficiencia a largo plazo. Una pequeña ingeniera dentro de mi disfruta.

La parte del trabajo que no disfruto tanto es la publicidad: hay entravistas en television, fotos en el diario y Facebook. Aunque las entravistas en el idioma nuevo me pone nerviosa, entiendo que tiene una parte importantísima en este trabajo, para que la gente sepa y entienda porque se necesita cuidar el medio ambiente y actuar contra al cambio climático. Pronto voy a poner un clip de alguna entravista acá también para que puedan disfrutar mis talentos y carisma!

Aunque ahora tengo muchas cosas para hacer y disfruto mi tiempo acá, sigo en apuros con el idioma. Muchas veces quedo fuera de las conversasiones y eso me irrita mucho. La situación es diferente en comparacion a mis otros viajes al extranjero: siempre ha sido claro que el idioma común es ingles y si se tiene conversaciones en idioma diferente, todos saben que alguien no va a entender. Acá a veces la gente piensa que estoy entendiendo, pero yo estoy perdida del tema que hablan. Al mismo tiempo soy afortunada al estar en el medio de la cultura Latinoamericana, en que se expresan tambien con muchos gestos corporales. El cariño de la gente se puede sentir también sin palabras 🙂

Uima-altaalta vesilammikoihin

Elämäni Chañar Ladeadossa on alkanut. Arkeni on ollut tähän mennessä rentoa ja rauhallista. Koska työt ei ole vielä kunnolla alkanut aika on kulunut yleisesti asioita hoitaen ja uima-altaalla löllien. Minun lattariperheeni on ottanut minut arkeensa mukaan ja olenkin ollut viemässä lääkärille papereita ja koiria eläinlääkäriin, juhlimassa tädin syntymäpäiviä ja tarkistamassa kylää ympäröiviä kanaaleja.

wp-1456520766969.jpeg

Kotikatu

Chañarissa ja sen ympärillä on kanaaleja, jotka auttavat kylää pysymään kuivina rankkasateiden jälkeen, sillä kylä sijaitsee tasaisella alueella, hieman ympäröiviä alueita alempana. Kuitenkin sadevedet jäävät lillumaan kaduille, jos pohjaveden yläpinta nousee rankkasateiden jälkeen maantasolle eikä kanaalit ehdi siirtämään vesimassoja pois kylästä. Näin kävi viime viikolla ja alue tulvi. Osa kylästä oli epäonnisena vedenvallassa, mutta me olimme onnekaita ja kotimme pysyi kuivana ja uloskin päädi jalkoja kastelematta. Nurkan takana asiat olivat kuitenkin jo huonommin. Osa kaduista oli kokonaan käyttökelvottomia ja osaan rakennuksista oli valunut vettä sisään. Ja minä kun niin fiilistelin öisiä ukkosmyrskyjä. Ne kun ovat täysin erilaisia kuin koto-Suomessa. Täällä koko taivas välkkyy salamoista.

wp-1456520650414.jpeg

Elämä Chañar Ladeadossa eroaa luonnollisesti Helsingin elosta. Vain ukkosmyrskyt eivät ole erilaisia, vaan melkolailla koko kulttuuri eroaa Suomen meiningistä. Kenkiä ei oteta pois sisällä, kaikkia moikataan, päivää rytmittää siesta, kylän kadut täyttyvät ihmisistä vasta päivällisen jälkeen illalla ja nukkumaan mennään vasta seuraavan päivän puolella. Olenkin saanut ihmetteleviä katseita, jos olen väsähtänyt heti päivällisen jälkeen, eli jo lähempanä keskiyötä, ja vetäytynyt huoneeseeni. Yritän elää paikallisten tapojen mukaan, mutta aikaisin väsymisen lisäksi kenkäni jäävät aina huoneeseeni ja tassuttelen paljainjaloin kotosalla. Myöskin päivärytmini on vielä Suomen tavoissa, joten olen aktiivisimmillani siestan aikaan, kun pitäisi ottaa päikkärit. Mutta nyt kun työt alkavat kunnolla päivärytminikin luultavasti tasottuu paikalliseen moodiin.

Nykyinen kotikyläni on siis pikkiriikkinen ja täällä asukkaita on reilut 5000. Toisin sanoen kävely kylässä tarkoittaa paljon morjestelua ja jutustelua. Kielen kanssa on välillä hieman ongelmia, sillä sanasto ja lausuminen täällä eroaa Espanjassa tottumastani. Myös usein saan kuulla kuinka puheessani kuuluu Espanjassa viettämäni aika. Pikkuhiljaa korvani on kuitenkin tottunut Argentiinan espanjaan ja välillä yllätän itsenikin kuinka omassa puheessanikin alkaa kuulumaan Argentiinan ääntämys.

Tästä se lähtee!

Mi vida en Chañar Ladeado ha empezado. Hasta ahora, no he trabajado mucho sino que la pasé bien en la pileta y fui organizando mi vida acá. Ya me siento un miembro más de la familia y compartí un montón de cosas con ellos. He celebrado el cumpleaños de la tía, he ido al veterinario con las  perras y he observado los canales que están alrededor del pueblo. Cuando llueve mucho en Chañar, los canales son muy importantes porque los aguaceros hacen que suban las napas y el agua se queda sobre el suelo en las calles. A través de los canales el agua corre fuera del pueblo. Pero en la semana pasada, Chañar estaba lleno del agua. Hubo tormentas muy intensas y se tuvieron que cerrar algunas calles.

En Finlandia no hay tormentas como acá (al menos todavía no), pero no es la única diferencia entre las vidas de Chañar y Helsinki. Acá es normal llevar los zapatos dentro de la casa, hablar o al menos saludar a todos, dormir la siesta y cenar tarde. Yo, una chica finlandesa, me quito los zapatos, escucho más de lo que hablo y no tengo sueño a las dos de la tarde. Cenar tarde no es problema, pero me quiero ir a dormir bastante pronto después de cena, porque en ese tiempo tengo sueño, mucho sueño (porque no dormí siesta). O sea, que tengo bastantes cosas para aprender. Pero creo que todas las costumbres serán más cotidianas para mí, muy pronto cuando comience a trabajar.

DSC_0780

Yo tomando mate // Mate on herkkua

La lengua es una cosa más de las que no me he acostumbrado totalmente. Ya no tengo tantos problemas para entender la pronunciación característica argentina, pero aún no entiendo todo. Sin embargo tengo tantas ganas de aprender y por suerte tengo tiempo.

-Nora